Hemulitäti

"Leikkiminen on vaarallista kuten myös ulkona olo!"

Synopsis
Mamma ja Pappa lähtevät Yksinäisten vuorten toiselle puolelle vihkiäisiin ja lapset saavat jäädä talonvahdeiksi. Leikittyään vaarallisesti joella heitä alkaa paimentamaan Hemulin sisko. Lapset eivät oikein tykkää Hemulitädistä ja he pelottelevat häntä tekeytymällä möröiksi. Täti lähtee, mutta lapset kokevat syylisyyttä asiaan.

He lähtevät onkimaan ja sattumalta tuulenpuuska vie Hemulitädiltä aurinkovarjon ja hän tipahtaa jokeen. Pelastettuaan tädin täti laittaa lapset siivoamaan Muumitalon ennen kuin Mamma ja Pappa tulevat takaisin.

---

"Kukkahatun henki, johda sinä meitä..."

Käsittelyssämme on toisen tuotantokauden ensimmäinen jakso, millä ei ole Janssoneiden teosten lähdettä. No, on se jo aikakin. Ensimmäisessä meillä kesti jopa osaan 11, ennen kuin saatiin lähteetön tarina. Kyseessä oli siis Niisku leijailee taivaalla, josta alkoi Tanoshii Mumin Ikkan jaksojen yli kantava juoni.

Mutta kaikki tuo edellisessä blogimerkinnässä todetut positiiviset haaveet valuivat kuin rikkinäisestä sankosta, kun päästiin kotiin kymmenen kilometrin päässä olevalta kaivolta. Muumimamma tavallisesti on jättänyt muistilappuja lähdettyään kotoa ja nyt hän on kuin lapset olisivat ensimmäistä kertaa elämässään jäämässä kotiin. Muistuttelen tässä nyt haikeana jaksoa Muumipappa kaipaa vaihtelua. Oh, Mamma ja Pappa lähtevät noin vain pois jättäen pelkästään muistilappuset...

Nostalgian häivyttyä voimme vain pyöritellä päätä, kun lapset aloittavat "pirskeensä". Animaatio-osaston outo nytkähdys Pikku Myyn loikissa tuo kulmakarvan kohotuksen, kuten myös Muikkusen lapsekas asenne.

Tämä jakso ei ole vielä edes pitkälläkään, kun havaitsen erään asian joka on ilmennyt jo ensimmäisestä jaksosta lähtien: yksi hahmo on aina normipersoonastaan täysin ulapalla. Ensimmäisessä oli Muumipeikko, toisessa Nipsu, kolmannessa Myy (anteeksi, tarkoitin µ) ja nyt Nuuskamuikkunen. Tähän mennessä Muikkunen on odottellut Mamman ja Papan lähtöä kuin olisi talon vakioasukas, oli yli-innoissaan heidän lähdöstä ja tukin uitossa vain äimisteli vierestä kuin kunnan raksamies.

Olisi kiva tietää miten tämä tapahtui?
(Toki aika kesyt pidot on ollut...)

Tädin tullessa paikalle olin jo lapsena katsellessani tätä jaksoa ihmeissään, kun Muumitalossa oli mahdoton sotku. Missä ihmeen välissä ne ovat tuolleen porsastellut? Bileistä vain nähtiin kun he juoksivat sisään, Myyn fysiikan rikkovan pompinnan sekä Nipsun mäsäilyn ennen kuin he juoksivat takaisin ulos. Tietenkään kaikkia mahdollisia vaiheita ei päästy näkemään, mutta liiallisuus on liikaa myös muumeissakin.

En minä...edelleenkään ymmärrä

Sotkusta pääsemme takaisin Nuuskamuikkuseen. Tädin kommentille nolostuminen ei ole lainkaan hänen tapaistaan ja hänen järjenjuoksukin vähän on mitä on. Jos kerran Muikkunen menet karkuun tätiä teltallesi, niin toisen kommentin vuoksi olisit mennyt kyllä jonnekin aivan muualle kuin takaisin Muumitaloon, missä täti viettää 100 prosenttia ajastaan! Tämän vuoksi en enää ymmärrä Nuuskamuikkusta, joka on ollut aina filosofinen, kaikesta tietävä ja osaava kulkuri.

Periaatteessa jakson hauskin kohta:
Hemulitäti pistää naisväen siivoamaan....

...ja antaa miesväen norkoilla.
On siinäkin epäsuhdanteinen viesti nyky-yhteiskunnassa!

Vaan vielä mitä! Mörkö näköjään on yleismaailmallisesti Muumeissa sellainen tapaus, että kaikki pelkäävät sitä. Tämä ei minulle käy henkilökohtaisesti laatuun, sillä luulisi, että mörkö liikkuu vain talvisin ilman pakottavaa tahtoa, jolloin suhteelisen harva henkilö tietää möröstä. Toki voi olla, että Hemulitäti on katsonut Pikkuruiset vieraat-jakson fobiointiin asti. Toisaalta Muumeilla ei ole tässä maailmankaikkeudessa televisiota (koska ylijumala Tove kielsi sen olemassaolon) niin kyseinen argumentti oli sitten turha. Voihan kiroilukollaasi sentään.

Mutta mörköasia ei jää tähän. Kun täti näkee möröt, hän on selkeästi ruokasalissa katsomassa niitä ikkunasta lähellä keittiön oviaukkoa, mutta sitten kun näemme lasten kommentoivan asiaa, olemme kuistin puolella. Tästä siis syntyy kuva, että lapset olivat mörköilemässä lähes tulkoon talon vastakkaisella puolella! Miten täti edes näki sinne moisesta kulmasta?! Katsokaa nyt tätä aitoa luonnostelukuvaa ja äimistelkää tätä animaatiologiikkaa ihan toden teolla!

Hemulitäti siis pyörtyy ruokasalissa (oikean puoleisessa osiossa) kun taas lapset tulevat  kuistin puolelta (vasemmalta)!
Kuvan lähde http://ekizo.mandarake.co.jp/auction/item/itemInfoJa.html?index=257980

Ai niin, koko pottin korjaa vielä Myyn puuttuva nenä...

Olen Meowin esikuva!

Jälleen kerran oudosti roskatun ruokapöydän sekä tylsän pelastuspartiotilanteen jälkeen näemme, että animaation työryhmä jälleen kerran lankeaa samaan virheeseen! Tuo ikkuna ei edelleenkään vie keittiöön vaan olohuoneeseen! Räää-äääh!! Minä murskata kaikki!!!

Mä ruokasalia putsailen...

...OLOHUONEEN KAUTTA!

Okei, nyt oli rimanalitus. Edellinen jakso kai oli niin raastava ja isotöinen projekti, että tästä tarinasta tuli selkeä pannukakku uupumuksesta. Jaksosta ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin Myyn puuttuva nenä ja hänen outo lentorata hyppelyssä. Tämä selittääkin jaksosta jo paljon.

Ja jotta saataisiin edes jonkintason tyydyttävä lopetus tälle arvostelulle niin tämän jakson laatu oli arvoasteikolla yhdestä viiteen yksi ja puoli puuttuvaa nenää.

Uusi elämä

Mieleni minun tekevi
aivoni ajattelevi

Synopsis

Pikku Myy raahaa Muumitalon väen kuuntelemaan profeetan puheita. Profeetta saarna vapaasta elämästä tehoaa: Muumipappa asettuu puuhun asumaan, Nipsu vääntää tuoremehua, Myy ottaa itselleen uuden kampauksen ja Niiskuneiti pukeutuu sekä iskee toiseen miehen. Muumipeikko ja Muumimamma tosin eivät ole asiasta kovin otettuja.

Haisuli kertoo Niiskuneidistä Muumipeikolle, joka toimii Muumille ponnahduslautana vapaaseen elämään. Kaksintaistelu kilpakosijaa vastaan on lyhytaikainen, kuin on myös Muumin vapaa elämäntyyli.

Muumimammakin lopulta heittäytyy vapaaseen elämään, mikä saa kaikki huolestumaan ja etsimään häntä. Lopulta Mamma löytyy Nuuskamuikkusen teltasta ja kaikki menevät Muumitaloon nukkumaan asiasta huojentuneina.

---

Olenko tullut pöpiksi vai nautinko tästä?

Positiivista sanottavaa tässä jaksossa yllättäen! Tämä noudattaa lähes tulkoon tunnelmallisesti sarjakuvaa, mihin tämä jakso perustuu, ja tekee sen yllättävän hyvin. Tai nämä sanat johtuvat nyt siitä, että tämä episodi on näistä kolmesta ensimmäisestä se paras.

Suurin ihmettelyn aihe tulee tässäkin jaksossa lähes ensihetkistä lähtien: Pikku Myy on persoonaansa nähden taas täysin vierailla raiteilla. Turhankin tietoisena ihmisenä sitä ajattelee, että onko Myyllä kiinnostusta vanhemman puolisiin miehiin?

Hetkonen. Eihän Myy ole milloinkaan ihastunut keneenkään, toisin kuin hänen sisarensa! Myystä on tehty tässä jaksossa Mymmeli, sillä Mymmeli on sarjakuvissa aina ihastunut johonkin uuteen henkilöön! Tämä kyllä rikkoo Myyn hahmon totaallisesti. Toki hommassa nuoremmat katsojat olisivat hämmentyneitä Mymmelistä, sillä hänhän on animaatiossa ihastunut Poliisimestariin. Ihan miten vaan, Myy ei ole tässä jaksossa Myy. Olkoot hänen nimi tässä jaksossa µ.

Wololoo!

Sinällään kiintoisaa, että vain ja ainoastaan Muumitalon väki kahta lukuunottamatta lähtevät profeetan luolta pois innoissaan hänen ajatuksistaan. Toisaalta väkijoukko on aivan omituisen näköinen. Ensimmäisen tuotantokauden vakioyleisöä ei näy kuin muutama. Kaikki muut ovat kuin toiselta planeetalta olevia möykkyjä.

Niiskuneidin kilpakosijan siirappinen iskulauseet ovat nyt tällä kertaa sopivan lällyjä, sillä olemme varautuneet vapaan elämän intoilijoista, vaikkemme näe hänen lisäksi ketään muuta, johon vapauden profeetan puhe on iskenyt. Lisäksi tämän hunsvoltin olemassaolo on hyväksi: saamme Muumipeikon takaisin itsenäiseksi ja varmaksi! Kohtauksen kruunaa Haisuli, joka sentään on pysynyt omana itsenään tuotantokauden ylitse.

Nipsu on "vapautunut" entiseen persoonaansa.
Miten hän voi olla vapautuneempi,
 jos hän on aina ollut tuolainen?

Mutta sitten tulee toiminnallisempaa tilannetta rauhoittava osuus, mikä tekee sen ylimalkaisen pitkäksi vailla minkäänlaista taustamelua. Lisäksi Muumimamman "Pappa sitä ja Pappa tätä" huokailu ei paranna tilannetta ollenkaan. Lyhyesti sanottuna: ylitylsä kohtaus, joka onnistuu pilaamaan jakson tunnelman.

Pienenä välikommettina Muumimamman jättämässä kirjeessä ei maininta ollenkaan vapaaseen elämään lähtemisestä. Kuitenkin jostain kumman syystä Muumi ja Pappa saavat sen käsityksen, että hän olisi saanut myös innostuksen. Tässä suora lainaus kirjeestä:

Rakas perhe.  

päivällinen on valmiina. Lämmittäkää se uunissa, kun tulette kotiin. Vadelmahillon löydätte vasemmelta ylähyllyltä ja aspiriinin lusikkalaatikosta.
Parhain terveisin Muumimamma

Olen niin vapaa, että jalkanikin on alkanut elää vapaata elämää.

Jakson lopetus on kuitenkin hyvä. Muumitalon väki on todennut profeetan opit huuhaaksi ja Mammakin löytyi, joten on hyvä syy lähteä levollisin mielin nukkumaan.

Voin kyllä sanoa, että tämä jakso yllätti totaalisesti. Animaatio on jälki ei ole niin rujo kuin kahdessa ensimmäisessä jaksossa ja taustatkin ovat aikalailla ykköstuottarin laatua. Tarinan kulun mukaan jakso on yllättävän onnistunut.

Erot sarjakuvaan on ovat tietysti isot, mutta jälki on silti tyydyttävää. Sarjakuvassa Vapauden profeetta on enemmän Nipsun oloinen, kun taas tässä esiintynyt profeetta muistuttaa sarjakuvan Mustaa profeettaa, joka julistaa sarjakuvassa Muumilaakson synninpesäksi Haisulin kutsuttua hänet paikalle.

Vapaan profeetan opit otetaan Muumilaaksossa niinkin hyvin vastaan, että tilanne on suhteellisen anarkistinen. Vangit vapautetaan (jopa Haisulikin), Pappa tekee Haisulin kanssa pontikkaa... höm... eiköhän lista jo riitä. Vapauden anarkia muuttuukin heti uuden profeetan tultua fundamentalistiseksi hurskaudeksi, tehden ainakin Muumitalon asukkaiden elämän hankalaksi. Ennen Mustan profeetan saapumista Muumimamma kyllästyy muiden vapauteen, kun kukaan ei muistanut Muumipeikon syntymäpäiviä, ei edes Muumi itse ja palattuaan omalta vapaan elämän reissulta hän korjaa kaiken taas normiin. Hän jopa saa arvoistaan keskenään tapelevat profeetatkin rauhoittumaan.

Jospa tämän jakson nimi on enteelinen. Jospa jaksojen asenne muuttuu oikeampaan suuntaan. Joskus on heitettävä ajatukset romukoppaan ja palattava takaisin luontoon viettämään vapaata elämää.

Uusi elämä teki tästä sarjasta taas nautinnollisen.
Jospa seuraavan jakso tulee olemaan yhtä laadukas
kuin tässä esiintynyt tuoremehu.

.

.

.

Jumalauta, ei helvetti...

Nipsu rakastuu

"Mutta Nipsu, miksi sinulla on noin pitkät jalat?"

Synopsis

Muumitalon lähellä olevat eläimet ovat oudosti saaneet hyvätahtoista kohtelua. Selviää, että Houska on ollut asian takana. Nipsu ihastuu Houskaan silmittömästi ja Muumipeikko joutuu kouluttamaan Nipsua romantiikan saloihin. Nipsu ei onnistu kuin saamaan Houskan vihaamaan häntä ja hän masentuu asiasta. Muumipeikon, Niiskuneidin ja Pikku Myyn pienen väärinkäsityksen ja Myyn paistinpannun läimäytyksien jälkeen Nipsu havaitsee, että hän ei ole syönyt aikoihin ja kaikki ovat taas kuin ennenvanhaan.

---

"Kun menin hakemaan hunajaa, tölkki löytyi rikkonaisena lattialta,"
sanoo Muumimamma pihalla.

Plääh. Taas romantiikkaa? Ei herranen aika...

Tämä nyt on jo vähän tuskaista kirjoittaa. Jakso on niin mitäänsanomaton. Siitä ei pysty vääntämään edes vitsejä. Ainut naurun remakan synnyttäjä (lukekaa tirskaus) on laiskan animoinin esimerkki, kun vene pysähtyy rantaan. Se vain liikkuu nopeasti ja töks. Ilman että vene edes hidastuu tai kukaan nytkähtäisi veneen yhtäkkisestä seisahtumisesta.

Niiskuneidin rakenne on muuttunut...

Eikun oho! Ho hoh! Perun sanani, koska Niiskuneidin kuonosta on mennyt palanen! Miten tuolainen on voinut ikinä päästä laadunvalvonnan läpi?! Tämän luokan erhe pistää hengityselimet koville paineille.

Nipsu rakastuu on kyllä totaalisen huono jakso. Lienee jo ihan sanomattakin selvää, että sarjakuva versio on parempi? Totta munassa!

Nipsu ei ole heti siirappina Houskan nähdessään. Hän on vain kuullut hänestä ja on enemmän kiinnostunut nähdä kuinka hullu Houska on. Hän ei edes tajua ollevansa rakastunut ja kun hän lopulta sen tajuaa, hän ei muuta osaa tehdäkään kuin saada Houskan huomion. Lopulta Houska saa Nipsun masentumaan ja hän masentuukin niin paljon, että yrittää tehdä itsemurhaa monella eri tavalla. Itsemurhayritykset kuitenkin saavat humoristiset epäonnistumiset ja muumit päättävät piristää Nipsua perustamalla hänelle valmiiksi halkotehtaan. Bisnes ei aluksi suju, mutta lopulta muumit saavat Nipsun tehtaan täyteen tuotantoon saamalla kaikki muumilaaksolaiset pitämään talonsa jatkuvasti lämpimänä. Ja vieläpä heinäkuussa. Mutta Houska viherpiipertäjänä havaitsee kukissa teollisuusnokea. Muumit hyvyyttään eivät paljasta Houskalle noen lähdettä ja ryhtyvät tarinan lopussa tuottamaan halkoja Nipsulle lihasvoimin, jotta bisnes pyörisi, eikä Nipsun pää taas täyttyisi Houskasta.

Miksi varaston ovi on pitänyt tukkia?

Hittolainen. Miksei tämä jakso voinut olla noinkin monivaiheinen ja hauska? Sarjakuvan synopsiksestakin tuli paljon pitempi kuin animaatiotulkinnasta! Toki itsemurhailut ovat vähän vakavan kuuloinen aihe hauskuuteen, mutta takaan teille, että niiden vitsikkyys toimii. Muumien keinot halkojen myyntiin ovat humoristiset ja epäonnistumisista huolimatta he yrittävät kaikin keinoin (muumien tapaan) saada halot myytyä. Edelleen heinäkuussa.

Ei oikein näytä hyvältä, kun alan jo tässä vaiheessa olemaan tästä koko sarjasta samanlaisella mielialalla kuin Hemuli on viidakko-trilogian ekassa jaksossa siementen kylvämisestä: Turhaa touhua.

Muumipeikkokin tajuaa kuinka surkeassa jaksossa
hän onkaan valitettavasti mukana.

Muumipeikon kihlaus

Synopsis
Muumipeikko löytää kukkakedolta kihlasormuksen, josta Niiskuneiti innostuu leikkiin nimeltä avioliitto. Kaksikko menee kihloihin, josta MP on vähän vaivaantunut, vaikka koko homma on vain leikkiä. Vaikka kihlat ovat ohitse, NN vaan jatkaa leikkiä. MP aaltoilee leikin hyvistä ja huonoista puolista. NN:n ollessa iltapesussa hän jättää sormuksen pöydälle, jonka MP aamulla vahingossa jumituttaa sormeensa, joka saadaan kuitenkin pois koheltamisen jälkeen. NN päättää jatkaa leikkiä, mutta saa "mieheltänsä" tylyn vastauksen. Nuuskamuikkunen ehdottaa MP:lle huviretkeä johon MP pääsee ylisuuren repun kanssa. Patikointi onkin rankkaa MP:lle ja kotiin päästyään MP olisi taas halukas leikkimään avioliittoa, mutta NN:ltä on jo mennyt innokkuus siihen leikkiin.

- - -

Sormushan joo laitetaan oikeaan käteen...

Hommahan lähtee aika ällön romanttisesti ja vaivalloisesti. Niiskuneiti on niin "ooh ja aah", kun taas Muumipeikko on oudon passiivisoitunut. Tilannetta on jopa tuskaista kirjoittaa.

Epäkohtaisuus Muumilaakson tarinoiden ensimmäiseen tuotantokauteen ilmenee heti seuraavassa kohtauksessa kun päästään Muumitaloon. Pikku Myyn reagointi kihlaukseen on oudon yliampuvaa, aivan kuin olisivat eri väriset avioparit menossa naimisiin 50-luvulla. Lisäksi Muumimamma ja Pappa ovat ajatuksesta turhankin innoissaan. Homman vielä kruunaa se, että Myy vetäytyy syrjään ja mutisee itsekseen kuin olisi itse ollut ihastunut Muumipeikkoon. Siis mitä ihmettä? Missä vaiheessa Myyllä on ollut ihannointia Muumiin?

Äh, antaa olla. En jaksa vielä näin varhaisessa vaiheessa ruveta penkomaan asioita miten Myy voisi olla ihastunut. Toisaalta, mitään vinkkejä ei löydy mistään aiemmasta osasta, kirjasta tai sarjakuvasta. Sarjassa Myyhän on ollut pääosin syöpäläisenä Muumin ja Nuuskamuikkusen kanssa, kun he ovat olleet kaksin liikkeellä.

Kuka tämä poliisi on?
Voiko se olla Mūmin-sarjan poliisimestari?!

Ah, häät ovat ohitse ja kaikkialla on rauhallista. Jospa nyt tämä jakso saisi vähän arvokkuuttaan takaisin. Toive onkin rauhallisuudesta turha, sillä kuin salama kirkkaalta taivaalta tulee

ÄITI! 

TUO MULLE OM-!

Kääk!

Muumipeikko, mitä helvettiä tuo oli?! Onko Mamma alkanut hemmottelemaan sinua? Haluan vielä ehdottomasti tietää: Milloin ja miksi?! Et sinä ole milloinkaan ollut tuollainen! Sinunlaisesi hahmo nyt olisi mennyt keittiöön hakemaan sitä!

Tämä ei ollutkaan omenaa...

Skandaali! Muumit pitävät vaatteita!

Ärh. Tämä alkaa jo mennä tyhjän huutelemiseksi kuin analysoimiseksi... Oi kato hei pyjama, jonka nyt näemme muumien päällä ensimmäisen kerran koko sarjassa! Muumisarjakuvissahan oli hauskasti kerran... Ei ei. Pysytään nyt yhdessä asiassa!

Jospa se on hopeoitua kultaa

Koko sormuksen olemassaolo on jo vähän mystinen. Kaikissa muissa kohtauksissa sormus on selkeästi harmaan hopeinen, mutta Pikku Myy sanoo sen olevan kultasormus. Ja ei, Pikku Myy kyllä tietää mitä kulta on. Hänhän sanoo Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuvassa nilkkarenkaasta, että se loistaa kuin kulta.

Muumin sormusperseilyn jälkeen Muumilla on vihdoinkin munaa pelissä ja lähtee karkumatkalle. Hurraa!

Mutta retkeily kohtauksessa asia alkaakin kulminoitua siihen vakavaan tosiasiaan, että Muumipeikosta on tullut ihan pehmo. Jo jakson alusta asti Muumipeikko on ollut aivan tossun alla. Minne ihmeeseen nyt on kadonnut meidän itsenäinen Muumi, joka päätti noin vain lähteä kumppaneiden kanssa katsomaan kultakalaa ja lähteä yksin meren alle delffiinin kanssa noitavoimin? Karkumatkankin keksi loppujen lopuksi Nuuskamuikkunen...

"Ovvaan oikein oikein hivjaa. Oven hauvkuuttamavva yveivöä."

Ja tämä Muumin jatkuva valitus jaksamisesta. Ymmärrän toki, että alkumatka ylisuurella repulla (joka on suhteellisen epätoivoinen yritys saada porukka nauramaan) voi imeä voimia, mutta toi vinkuminen on taas niin epämuumimaista.

Tässä vertailun vuoksi suora lainaus jaksosta Satumainen smaragdi:

Muumipeikko: En tiennyt että se on näin kaukana.
Nuuskamuikkunen: Väsyttääkö?
Muumipeikko: No vähän.
Nuuskamuikkunen: Levätään.
Muumipeikko: Kyllä minä jaksan. Entäs sinä?
Nuuskamuikkunen: Olen kulkija.

Mitä ihmettä on siis tapahtunut? Muumihan on jo kokenut kulkija, toki ei niin kokenut kuin Nuuskis, mutta silti! Tahdon jo nyt tässä vaiheessa sen oikean Muumin takaisin! Vääh! Nyt vasta aloitin tämänkin homman ja olen jo tässä vaiheessa niin murtunut Muumipeikosta, että voin vaan kirota ja hokea: olin tyhmä, olin sokea.

"Harppuuna"

Nuuskamuikkunenkin käyttäytyy suhteellisen oudosti, jättäen Muumipeikon onkimaan kalat itselleen yksin. Lisäksi Nuuskis möläyttää, että he ovat aiemminkin olleet retkellä... Kyllä me se tiedetään, mutta haluan vain hampaat irvessä vaan kysyä, minkä helvetin poikittain syödyn kuusenkävyn takia sitten Muumipeikkosta on tullut noin avuton?!

It's Yksinäiset Vuoret all over again.

Alkaa jo kiroilukollasi jo syntymään päässä, kunnes Muumi palaa takaisin Muumitaloon. Yllättäen havaitsen, että taustalla soi uudenlainen sovitus edellisen tuotantokauden musiikista. Se ei kuitenkaan ole pelastamassa tätä jaksoa millään tasolla.

Lopulta Muumi tekee sen minkä tämä jakso periaatteessa tekee: putoaa perseelleen nöyryytettynä ja mitäänsanomattomana.

Pystyssä jos vielä pysyisin,
missä yöllä oltiin kysyisin?

Tämän jakson tarina on otettu Lars Janssonin muumisarjakuvasta. Otetaanpa asiasta selvää, että onko tämä yhtä suoraa kuraa kuin tämä animaatio.
...

Joo-o. Joo-o. Minun on valitettavasti sanottava näin, arvon lukijat, että alkuperäislähde on huomattavasti parempi. Tarinaltaan sarjakuva eroaa animaatiosta siten, että sormus jumiutuu heti tarinan alussa Muumipeikon sormeen, tarinassa ei ole lainkaan Nipsua ja Myytä eikä kukaan reagoi heidän kihlautumiseen ylimalkaisen positiivisesti tai negatiivisesti (paitsi viljonkka vähän mollaa "nuorta paria" ja Muumipappa saa pienen sätkyn, kunnes kuulee, että he vain leikkivät).

Muumipeikkolla on tässä selkeästi vahvempi persoona. Esimerkiksi todetessaan kihlauksen mahdollisista hyvistä puolista nauttiessaan Niiskuneidin tekemää kaakaota Muumi jyrähtää siitä itselleen, että jos hän haluaa itselleen kaakaota, hän voi keittää sen itse. Tuossa on se Muumipeikko mitä itsekin odottelin, mutten jostain syystä saanut!

Lisäksi sarjakuvassa Niiskuneiti paasoaa Muumipeikkoa niin paljon, että Muumilta lopulta palaa pinna (niin paljon kuin Muumipeikolla pinna nyt voi palaa) ja lähtee parin lähtöyrityksen jälkeen vihdoinkin Nuuskamuikkusen perään.

Animaatioon verrattuna sarjakuva oli huomattasti hauskempi. "Hauskuus" kulkee lähes käsi kädessä animaatiojäljen kanssa: se kavahduttaa ulkonäöllään ja huonolla laadullaan.

Siis oikeasti. Tämä vasta oli ensimmäinen jakso, ja se vain nostatti kysymyksen, että mitä on tapahtunut Muumipeikolle?! En voi tätä kaikkea laittaa japanilaisten syyksi, sillä se ei olisi soveliasta, kun en edes tunne yhtään japanilaista.

Mutta ei, minun on jatkettava. Vedän syvään henkeä ja katson syyttävästi ja tuimasti (aivan kuin se sitä ymmärtäisi) seuraavan jakson introssa näkyvää Nipsu rakastuu -otsikkoa.

Ou jees, juu aar te vuan....

Viljonkan lapsi #1 on aika lailla samaa mieltä ensimmäisestä jaksosta
 bloggaajan kanssa 

Blogin varsinainen syy

En tiedä kuinka moni teistä ehkä on jo näistä kahdesta ensimmäisestä blogikirjoituksesta alkanut miettimään, mikä on tämän blogin pointtina?

Ja syynä on kuin onkin Tanoshii Mumin Ikka: Boken Nikki (楽しいムーミン一家 冒険日記)

Ensimmäiset 76 osaa Muumilaakson tarinoita nähtiin 1991-94 välisenä aikana. Itse olen loppujen lopuksi aika yllättynyt, että siinä kesti noinkin kauan. Tietenkin muistikuvat ensimmäisistä viidestä vuodesta ovat aikalailla "typistyneet" yhdeksi vuodeksi. Rakastin muumeja jo tuolloin. Paitsi tietysti tiettyjen jaksojen kohdalla välttelin niitä tiettyjä kohtauksia.

Joskus 1997 sitten paljastautui jotain erityistä. Tulikin lisää Muumilaakson taritoita -jaksoja! Puhuttiin "uusista muumeista". Kyseisestä asiasta oltiin totta kai innoissaan. Oltiinhan näitä entisiä muumeja katsottu VHS-kaseteista lukemattomia kertoja. Ainut miinus asiaan oli, että tuolloin kun uudet muumit näkyivät, minulla oli kerhoa ja jouduin odottamaan seuraavaan päivään, että sain katsoa edellisen jakson kasetilta. Ja voi sitä päivää, kun äitimuori sanoi "ka, se unohtui."

Tanoshii Mumin Ikka: Boken Nikki, kuten nämä jälkimmäiset muumit tunnetaan Nousevan Auringon Maassa, oli lapsena ajoittain hauskaakin katsottavaa. Mutta niissä oli jokin outo fiilinki, mitä en tunnistanut. Sitten kasvoin. Hetkellisesti kaikki lastenohjelmat olivat luonnollisesti ihan peestä joka ikinen. Sen ajanjakson jälkeen katsoin tämän muumien "2.tuotantokauden."

Mitä itse olen penkonut näitä Internetin syövereistä olleita muumisivustoja/ blogeja/ kirjoituksia/ trollauksia niin yleinen ilmapiiri näistä muumeista on suhteelisen synkkä. Itsekin uppoan samaan kastiin. Kaikki asiaan syventyneet tuntevatkin tämän matemaattisen kaavan:

Uudet muumit = huono animaatiojälki + persoonalliset muutokset + jaksojen välisen juonen puutos

Noilla yhdisteillä mikä tahansa jatkosarja saisi huonon vastaanoton.

Tyypillinen esityskuva "uusista muumeista"

Mutta mitä minä olen näitä asioita taas toistelemassa tässä? Mitä nyt olen itse näitä lähteitä tutkinut, niin asioissa ei olla loppujen lopuksi kovin syvällisesti menty. On vain sanottu nuo asiat ja näytetty kuvia, joissa muumeilla tai muilla hahmoilla on jokin omituinen ilme (yleensä pallosilmät nuppineulanpään kokoisilla silmämunilla). Itse olen jostain kumman syystä tuhlannut vapaa-aikaani ajattelemalla näitä jaksoja, kuinka epäkorrekteja ne ovat Tanoshii Mumin Ikkaan, eli ensimmäisiin 76:een jaksoon, kuin myös alkuperäisteoksiinkin.

Olen tätä blogin kirjoitusta miettinyt kirjoitushetkellä peräti jo kaksi ja puoli vuotta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minä perkkaisin asiaa animaatiotasolla frame framelta ja sekunti sekunnilta joka ikisen asian, mikä näissä uusien muumien animaatiotekniikassa aiheuttaa minussa mielipahaa. Nyt jälkikäteen ajateltuna koko homma olisi aikamoista pilkun viilausta ja nirppanokkaisuutta.

Kehityksen rattaissa olen päätynyt tarinaa analysoivaan/arvostelevaan malliin. En ole mikään mestari ja kynäniekka, vaan eräs aikuinen, osittain lapsen tasolle jäänyt kainuulainen korpimies, joka haluaa vaan tyhjentää informaatiotaan päästään haasteen vuoksi.

Tavoitteena olisi arvostella mahdollisimman hauskasti näitä 25:ttä jaksoa, joita on näytetty YLEn kanavilla. Tämä ainakin antaa jonkin tasoisen elinkaariennustuksen tälle blogille. Olen hieman toki miettinyt jo etukäteen, mitä tekisin sen jälkeen kun olen tehnyt nämä analyysit, mikäli YLE tai Moomin Characters pistä stoppia tämän blogin jatkuvuudelle.

No, mitä sitä turhia tässä enää jaarittelemaan. Hommathan alkaa luonnollisesti alusta eli jaksosta 77. Muumipeikon kihlaus. Pitäkää toki tuoleistanne vielä kiinni, sillä arvostelu tulee maks parin päivän päästä! Ainakin kirjoitushetkellä...

Kukkahattutäteillään Rosvoja Muumilaaksossa

Tämän kertainen postaus tulee olemaan laadultaan... erikoinen, jossa olen vetänyt salassa Muinaisten tavoin uinuvan, kukkahattutätisyyteni täyteen maksimaaliseen, järjettömään voimaansa. Tässä tulen nostamaan jokaikisen epäkohteliaan, röyhkeän, epäsivistyneen, loukkaavan ja epäkristillisen asian, joka voisi tärvellä lasten mieliä huonoon ja väkivaltaiseen käytökseen Rosvoja Muumilaaksossa -jaksosta.

Jos joku ottaa nokkiinsa tästä kirjoituksesta, niin pyydän teitä lukemaan tämän kappaleen uudestaan, sillä tämä kirjoitus on vain ylivedettyä komiikkaa, jota ei missään nimessä kannata ottaa tosissaan. Jos ette vain ymmärrä ja itkette asiasta keltaisiin lehtiin niin tässä on minun suora viestini: Hävetkää!


Noniin. Eiköhän tehdä alkuvalmistelut ennen kuin jatketaan...

*Kukkahattu päähän*

Rosvoja Muumilaaksossa. Pelkkä otsikkokin jo kavahduttaa. Olen tässä nyt koonnut kaikki tilanteet, mitkä ovat haitallisia lapsille.

Aijai jai jai. Tässähän alussa heti näytetään, että Muumilaakson poliisi nauttii enemmän naisväestä kuin työskentelystä. Ja kaupan päälle vielä nauttivat jotakin muuta kuin vaapukkamehua. Siis nuohan tuossa ovat ilmiselvästi viinilaseja! Lisäksi Poliisimestari taitaa olla vähän liiankin iloinen siitä, että saa rauhassa olla myöhemmin Mymmelin kanssa ajettuaan Myyn tiehensä.

Muumipeikko ja Niiskuneiti eivät pelkästään seurustele avoimesti, vaan repivät harvinaisia kasveja noin vaan maasta. Tämä opettaa lapsia vetelemään kaiken kasviston maasta ajattelematta ollenkaan onko kyseessä yleinen vai sukupuuton partaalla oleva kasvi. Tai edes vaarallinen! Ajatelkaa jos joku nyt tarttuisi ohdakkeen varteen!

Oih, nyt päästiin tämän jakson suurimpaan synninpesään: Nuuskamuikkunen, jonka nimikin pitäisi kieltää, sanoo Jaa.

...

Ettekö te ymmärrä? Tämä 'Jaa' on yksin tuollaisenaan pääsykortti Internetin haittavaikutuksiin. Se houkuttaa keskenkasvuisen jälkipolven katsomaan pilkkavideoita Youtubesta, josta myös löytyy erotiikkaa, josta päädytäänkin irstaaseen elämään, missä on vain pelkkää viinaa, seksiä, tupakkaa, pervoilua, varastelua, onanointia, tappelua, raiskauksia, oksennuksia, bondagea, kirkossa käymättömyyttä, SM-leikkejä ruoskan ja melan kera sekä pissileikkejä ja... Miksi katsotte minua noin?

Ai niin! Kiitos rakkaan ystäväni, joka muistutti minua teekutsuilla siitä, että Nuuskamuikkunen ja Pikku Myyhän ovat sisarruksia! Voi tätä syntien määrää!

Höm. Palataan asiaan. Tämä tässä taas on selkeä viesti lapsille itsemurhasta. Vielä oikein näytetään, miten se tehdään.

Tämä kohtaus taas nostattaa lapsiin turvattomuuden tunteen, kun he rupeavat ajattelemaan millainen elämä olisikaan ilman poliiseja. Surullinen musiikki vielä korostaa asian.

Rouva Viljonkka! Sarjan ainoa hahmo, johon voin samaistua! Esikuvani! Ihannointini koh... Siis mallikansalainen esikuva. Hänen esiintymisaika on kuitenkin aivan liian lyhyt. Ei ihme, että lapset kasvavat kieroon, kun häntä emme näe tarpeeksi.

Poliisin masennus alkaa mennä jo liian pitkälle. Kohta lapset alkavat matkimaan häntä ja tulevat viiltämään ranteitaan auki, kiitos hänen.

Nyt ollaan mehukkaan tilanteen äärellä. Poliisimestari näyttää huonoja pöytätapoja nousemalla seisomaan tuolin päälle ja -voi herranen aika- Muumipappa muuntautuu yllättäen stereotyyppiseksi aasialaiseksi, joka on vieläpä humalaisen näköinen! Selkeätä rasismia!

Lisäksi Poliisimestari mielivaltaisesti, virkavaltaansa lähes väärinkäyttäen kysyy Papalta, että eikö hän voisi pidättää häntä. Poliisivaltion tulo on siis vain askeleiden päässä.

Voi ei! Mymmelistä paljastetaan hänen seksifantasioita! Tämä vihjailu minkä Pikku Myy kertoo siskostaan on niin selvää, että lapset alkavat saamaan seksuaalisia haluja kaikista univormuisista henkilöistä.

Nuuskamuikkunen, tuo yllyttäjän perikuva innostaa muita varkauteen! Aivan sama sille onko kyseessä juonelle tärkeä kohta, mutta kuten kymmenessä säännössä sanotaan "älä varasta." Häpeä Muikkunen, häpeä!

Mitä?! Muumipeikollako puukko?! Tuohan on vaarallista ja edesvastuutonta! Ei muumeilla saa olla aseita, joilla voi satuttaa toisia! Tämä jos mikä on pelottavaa ja ahdistavaa!

Kunnon kansalaiset ilmoittaisivat heti poliisille, jos varkaus on tapahtunut. Tässä tapauksessa muumit käyttäytyvät passiivisesti teon suhteen, ennen kuin he lopulta päätyvät tyytyä poliisin puoleen.

Poliisimestari sanoo "paatunut rikollinen." Kun lapsi saa tietää, mikä tämä on niin se pistää hänet pelkäämään, että moinen rikollinen tulisi hänen luokseen. Lisäksi kun Poliisimestari kertoo Pikku Myyn suklaan mahdollisesti olevan syöty, se antaa epävarman ja ahdistuneisuuden tunteen lapselle, joka tykkää Myystä. Hän ei saisi koskaan tietää, saiko Myy suklaansa ja ahdistuu epätietoisuudestaan.

Poliisimestari on tutkimustyössään liian päällekäyvä ja painostava. Ei ihme, että poliisit innostuvat virkavaltansa väärinkäyttöön. Lienee sanomatta selvä mitä lapset tästä tuumaisivat.

Lopultahan selviää, että varas on näkymätön... Eli hän on selkeästi saatananpalvoja.

Ja lisää saatananpalvojia! Noitahan saa voimansa suoraan itse Perkeleeltä ja on siten Herramme luomakunnan vastainen! Tämmöistäkö sisältöä nämä lastenohjelmat nykyään sisältää?! Lisäksi Noita sanoo sanan "kopeloi" joka on selkeästi seksistinen sana ja vielä kertoo epäsuorasti, mutta selkeästi lapsille minne kannattaa piilottaa kiellettyjä ja/tai varastettuja tavaroita.

Lopulta Noita vielä todistaa olevansa kykenevä Belsebubin taitoihin loihtimalla Poliisimestarin kypärän, rohkaisten samalla lapsia käyttäytymään poliiseja vastaan väkivaltaisesti.

Ja tämä luola! Ensinnäkin kauhuelokuvamainen musiikki ja pimeä ympäristö yhteenlaskettuna ovat jo aikuisjännärin puolta kuin lastenohjelmaa. Lasten suin päin hyökkääminen paatunutta saatananpalvojarikollista päin on hirmuisen vaarallista ja vieläpä täysin ajattelematonta. Kaupan päälle he jättävät Poliisimestarin oman onnensa nojaan.

Kuva vankilasta on liian karu ja kolkko sekä aivan turha lisätehoste. Aivan kuin emme olisi jo shokeeranneet lapsia tarpeeksi.

Tässä taas nähdään kuinka liian avointa on Muumipeikon ja Niiskuneidin suhde. Jos he olisivat kunnon kansalaisia, he olisivat jo naimisissa ja eivät rehvastelisi ulkona tuolla tavoin.

Ja jälleen huonoja ruokatapoja. Pikku Myy istuu ruokien päällä kengät jalassa. Törkeä lopetus!

Meillehän kertoja kertookin, että koko homma oli vain kepponen, jonka pääpiruna oli Nuuskamuikkunen! Valheella ei saada koskaan hyvää aikaiseksi, joten tämä koko jakso on täyttä potaskaa ja ei ihmekään että se on poistettu esityslistoilta!


*Suuri, eeppinen ja energiapalloja säkenöivä taisto, kun revin kukkahatun pois päästäni*


Huh huh! Ei enää ikinä kukkahattuilua! Maalaisjärkihän tässä menee...