perjantai 24. huhtikuuta 2015

Muumipeikon Robinson-seikkailu

"Olenko minä edelleen Muumilaaksossa?"

Synopsis

Muumipeikolla on mieli maassa, kun hän ei ole saanut tehtyä mitään aikaiseksi elämässään. Pappa neuvoo häntä lukemaan Robinsson Crusoeta, johon Muumi tykästyy. Hän päättää lähteä kokemaan saman kuin Crusoe-parka ja lähtee matkaan. Hän ei pääse pitkälle kun Myy, Nipsu ja Niiskuneiti lyöttäytyvät väkisin mukaan. Lisäksi hänen tietämättä Pappa ja Mamma ovat myöskin innokkaita lähtemään ja ovat jo veneellä ennen Muumia, joten Muumi joutuu menemään reissulle koko porukan kera. Yöllä he törmäävät outoon ilmiöön, kun merellä on yhtäkkiä puita. Vene jämähtää pohjasta puuhun ja Muumi on iloissaan sillä hän on ollut kokoajan Robinsson Crusoe mielellä joutua haaksirikkoon. Oksat ja lehdet tukkivat vuotokohdan ja niin he päättävät yöpyä.

Aamulla Muumi herää viimeisenä ja hänelle selviää, että he ovat ajautuneet saarelle, jota oli vaivannut poikkeuksellisen korkea nousuvesi. Muumi on innoissaan, sillä he ovat saarella ja hän lähtee heti eroon perheestään, sillä hän haluaa elää itsekseen. Saarella kuitenkin on suuria hirviöitä, jotka ottavat mukaansa patoja ja sankkoja. Pian selviää, että ne vain keräsivät niitä auttaakseen naaraspuolista hirviötä, joka joutui puiden juurien väliin viime yönä. Pelastettuaan hirviön Muumitalon väki aloittaa lähtövalmistelut pois saarelta. Mamma ja Pappa ovat havainneet että Muumi on kasvanut isoksi ja järkeväksi. Tai ainakin melkein, kun Muumi lyö itseään vielä sormeen vasarallaan.

---

KHAAAN!

Okei okei... Yritän hillitä tässä nyt itseäni. Tämänkertainen jakso onkin yllättäen "ai mitä tapahtui viime jaksossa? Fuck that ever happen!" No fak täät itsellesi, sillä tämä Muumipeikon koko aikaansaamattomuuden kriisi on näin pitkällä Muumilaakson tarinoita helvetin typerä idea tarinaksi. Muumipeikkohan helvetti soikoon on aiemmin itse rakentanut talon minimissään kolmessa päivässä lähes tulkoon yksin, kävi tähtitornilla ja takaisin sekä peräti on tehnyt töitä ennustajana! Totta kai lista olisi pitempi, mutta onhan se nyt päivänselvää miten järjetön tämänkertaisen tarinan perusidea on.

Lisää löylyä tähän tuo heti Muumipapan kertomus Muumitalon rakentamisesta. Kymmenen vuotta tuolaisen nelikerroksisen talon plus kellarin rakentamiseen? Siis mitä ihmettä he siinä koko aikana oikein tekivät?! Luulisi nyt, että Itsevaltias olisi antanut kaikki tarvittavat tarvikkeet ja ehkäpä työmiehistöäkin talon rakenteluun... Ai niin, unohdin, että kirjoissahan Pappa itse rakensi talon, mutta materiaalit kyllä voisi olla Hänen Ylhäisyydeltään. Mutta rakensihan hän ensimmäisen talonsa sinne Itsevaltiaan saarelle, eikä siitä nyt kerrottu, että kuinka kauan se kesti, mutta tuskin vuotta kahta pitempään!

Papalla on kovasti selitettävää rakennustaidoistaan.

Tässä vielä kaatuu lisää päänsärkyä haluavien pähkäiltäväksi: Jos otetaan se asia huomioon, että pappa on niin erinomainen ylimestaripäälikkökeisarirakentajanero ja tekniikan talentosoperfektianus kuin tämä tuotantokausi niin kivenkovaa väittää, niin miten ihmeessä tuolainen rakennustaiteen jumalkuvalla on voinut yhden talon rakennukseen mennä kymmenen vuotta?! Ja vielä yhden avustajan kanssa!

Ja sitten vielä, kun Muumipeikko käy Nuuskamuikkuselta kysymässä neuvoa, niin hän heti välittömästi rikkoo hänen neuvon kysymällä asiaa vielä Papalta, vaikka peikkomme kuulostaa siltä, että otan nyt Muikkuselta tämän ohjeen vastaan mukisematta.

Nyt kun oikein ajattelen tässä Nuuskamuikkusen ja Muumin suhdetta, niin se on ollut tässä tuotantokaudessa oudon etäinen. Muumia ei näe lähes milloinkaan Nuuskamuikkusen seurassa, toisin kuin ensimmäisessä, jossa he olivat lähes kokoajan jossain menossa. Muumi ei ole ollut kahden kesken Muikkusen kanssa tekemässä asioita kuin kolme kertaa ja nekin ovat olleet vain kerran reissussa käynti, istuminen ja makaaminen keskustellen asioista! Onko tämä osa sitä Feeniks-linnun taikaa, että paras kaveri muuttuu etäiseksi, kun taas muut tulevat läheisemmäksi?

Robinsson Crusoen kirjan lukeminen parannuskeinona tähän on minusta henkilökohtaisesti vähän etäinen ratkaisu. Myönnän toki, että tätä jaksoa varten luin kyseisen kirjan, mutta se nostattaa minulle enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yksi ainakin on Muumin lukutaito, sillä Robinsson toki oli 19-vuotias, kun hän lähti merille, mutta Muumin sanojen perusteella herra haaksirikkoontuja olisi ollut hänen ikäinen, eli about 10-14-vuotias... anteeksi unohdin taas... 30-34-vuotias. Toinen on toki vähän nirppanokkaista, mutta olisi kiintoisaa tietää, että onko nämä kirjasta luetut osuudet jostain vanhemmasta suomennoksesta, vai ovatko ne suoraan suomennettu japanilaisesta dialogista?

Se hetki, kun Mamma pimahti.

Hyvämuistisimmat muistavatkin, että olen ottanut ilmi lähes jokaisesta tarinasta jonkun hahmon, joka poikkeaa huomattavasti omasta itsestään (listassa on myös Muumitalo että koko laaksokin). Tämä jo lähes unholaan valunut liikakäytön takia blogisisältö saa taas uutta puhtia, sillä tällä kertaa kyseessä on itse Muumimamma. Mamma ei ole milloinkaan ollut tuolainen keplottelija, niin se kyllä totaallisesti ylikorostuu tässä. En nyt voisi mitenkään uskoa, että Mamma, joka ei ole lähes milloinkaan puuttunut mihinkään, yhtäkkiä aio kusta poikansa aikuistumisriitin ilman sen selkeämpää syytä. Ensimmäinen kikattelukin on jo niin epämammamaista kuin olla ja voi. En voi kyllä mitenkään ymmärtää, miten tämä on mennyt läpi Lars Janssonin syynistä...

Voi kauheata... en ole edes käsitellyt kuin päälle viisi minuuttia tarinan sisällöstä epäkohtien kerronnassa ja minulla on noin paljon tekstiä! Voimme kyllä yksimielisesti sanoa, että tämän tarinan teossa ei olla paljoa jaksettu panostaa, kun olen jo näin paljon saanut täyttöä.

Ollaan lapsekkaita kauhistelemalla tämän kohdan härskiyttä.
Ai perhana, shotti!

Tässä on hyvä kysymys: miten Mamma ja Pappa ovat voineet päästä veneen luokse ennemmin kuin Muumipeikko, vaikka hän lähti huomattavasti heitä aikaisemmin? En voi uskoa, että kavereiden kanssa keskustelu nyt olisi voinut viedä niin kauan, sillä Papalla ja Mammalla pitäisi vielä pakata tarpeellinen määrä kaikkea tavaroita ja mehän näemme myöhemmin, että heillähän on kunnon leiri. Ei nyt leiritamineita sekunnissa pieraista kasaan.

Ei liene suuri yllätys sekään, että Nipsukin on poissa roolistaan nousemalla veneeseen ilman sen kummempia mutinoita. Totta kai hän ehkä katui majakka reissua sen verta, että päätti lähteä vihdoinkin mukaan heti seuraavaan reissuun mihin Muumitalon väki on menossa välittämättä minne. Hän tosin vaikuttaa liiankin innokkaalta mukaan lähtöön huutaessaan Muumipeikkoa kiiruhtamaan. Olen toki tyytyväinen, että tekijätiimi loppujen lopuksi päätti Nipsun murehtivan siitä, että hän ei osaisi uida.

"En ymmärrä miksi lähdin merille suoraan festareilta..."

Täytyy kyllä myöntää, että merestä kasvavaneet puut ovat ihan kiintoisa tapahtuma. Voisi peräti sanoa, että käsikirjoittajilla on ollut hyvä idea tehdä tästä tarinasta erillainen lähteeseen viitaten. Mutta valitettavasti ainakin omassa mielestäni näiden hirviöiden lisäys tarinaan on tämän tarinan suhteen poskeettoman huono. Nämä eivät vaan sovi muumien maailmaan.

Animaatio on tässä jaksossa on paremman oloista kuin aikaisemmissa jaksoissa. Tai ainakin piirtoasu on ilmeiden suhteen, mihin on  selkeästi panostettu, mutta nekin pysyttelevät tylsän normi-ilmeen ja paniikin välillä. Toki animoinnin puutteellisuus on mennyt tarinan esittämisen edelle. Tälle on ihan kunnollinen esimerkki, kun Muumi laskeutuu köyttä pitkin alaspäin. Olen sinällään toki yllättynyt, että siihen on piirretty solmu, mihin Muumi kämmii ja putoaa. Mutta sitten maassa Pappa seisoo hänestä kuin hänellä olisi lähestymiskielto ja huudahtaa kädet selän takana: "Oijoi, eihän sinuun sattunut?" Tämä vaan on niin käsittämättömän huonosti toteutettu kohtaus, että ei voi kuin pyörittää päätään.

"Kun minä näen jonkun olevan pulassa,
en todellakaan auta heitä tiedä se."

Lähteeseen nähden tällä ei ole taas mitään muuta pohjaa kuin pelkkä Robinson Crusoe. Sarjakuvassa Muumista on tullut Robinsson Crusoe fani ja hän ehdottomasti haluaa toteuttaa haaksirikon autiolle saarelle. Hän raahaa perheensä mukaan venereissulle, jossa hän lopulta toteuttaa haaksirikon. Muumin toiminta saarella on hyvin fanaattista kirjalle, että hän peräti kieltää Niiskuneitiä sairastumasta nielaistuaan tupakkaa, koska Robinsson ei sairastunut saarella kuin vasta...öh... olikohan se 50. päivä... Myöhemmin saarelta löytyy filosofi ja valitettavasti minun muistikuvat kyseisestä tarinasta päättyivät tähän.

Ja loppu on ihan älytön, jos pidämme muistissa sen, että Muumistahan on tullut jo iso edellisessä tarinassa. Ehkäpä Mamma ja Pappa ovat alkaneet kärsiä dementiasta. Toki lopetusvitsi on ihan onnistunut tyydyttävällä tasolla. Ainakin he yrittivät.

Papan ilme kyllä kertoo kaiken tästä jaksosta.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Muumipeikko Villissä Lännessä

“You see, in this world there's two kinds of people, my friend:
Those with loaded guns and those who dig. You dig.” 
Synopsis

Muumipappa on ottanut aikakoneen taas esille korjauttaakseen sitä. Kaikki päättävät mennä koneella villiin länteen Muumipeikon ehdotuksesta, sillä hän haluaa sieltä itsestään miehen. Papan mennessä hakemaan öljyä Pikku Myy vahingossa koskee koneeseen ja lapset ajautuvat villiin länteen ilman Pappaa.

Lapset löytävät lehmälauman ja alkavat leikkimään karjapaimenia. Karjapaimenet eivät pidä touhusta ja uhkailevat heitä hirttopuulla, sillä he luulevat heitä karjavarkaiksi. Lehmät kuitenkin vauhkoontuvat ja karjapaimenten talo tuhoutuu, kun lauma juoksee sitä päin. Muumi kumppaneineen karkaavat saluunaan, missä he eivät saakaan palvelua, sillä Muumipeikosta on tehty etsintäkuulutus. Sheriffi tulee pidättämään heitä, mutta Billy the Kidin pankkiryöstö vetää sheriffin huomion muualle.

Kid ottaa erämaassa Niiskuneidin mukaansa, kun lapset ovat palaamassa aikakoneelle ja he seuraavat Niiskuneidin jättämiä kolikoita Kidin talolle. Siellä Kid ja Muumi kisaavat Niiskuneidistä rodeossa, mutta Pikku Myyn punaisen nutun takia Kidin sonni raivostuu ja Kid lentää päin puuta. Kid virvoitetaan Muumin vesipistoolilla ja hän tunnustaa häviönsä kunniallisesti ja niin lapset pääsevät takaisin Muumilaaksoon. Kotona Mamma ja Pappa havaitsevat Muumin kasvaneen jo mieheksi.

---
PANG!
"When you have to shoot, shoot. Don't talk."

Spagettimuumi (ei pidä sekoittaa saman nimiseen STP-videoon) on odotetun kömpelö tapaus. Muumipeikon motiivi keskilänteen on hyvinkin ristiriidassa siihen kaikkeen mitä hän teki ja koki ensimmäisessä tuotantokaudessa. Toki onhan se mahtavaa, että meidän päähenkilöllä on viimein oma tahto päästä tekemään jotain itsensä hyväksi. YEAH!

Mutta sitten kun olemme siellä preerialla Muumille iskeytyy cerebrum scobis, sillä hän ei ymmärrä asioita pariin kertaan ollenkaan. Ensimmäinen tyhjäpäisyys ilmenee saluunassa, kun hän ihmettelee mitä "etsintäkuulutettu on täällä" tarkoittaa, johon Nuuskamuikkunen antaa siihen aika omituisen vastauksen. Toinen typeryys on lähestulkoon peräjälkeen, kun hän ei ymmärrä sanaa "ase". Kaiketi aikamatkustus on vaarallista muutenkin kuin aikajatkumon suhteen.

Vauhkoontunut lauma näyttää enemmän hyppivän tässä
animointipätkässä paikoillaan kuin juoksevan eteenpäin.

Billy the Kid on sivuhahmona sinällään erikoinen, että hänessä on jokseenkin persoonaa. Ei sitä ylenmäärin ole, mutta paljon enemmän kuin kaikilla muilla sivuhahmoilla mitä meillä on ollut yleensä yhden jakson ajan. Omasta mielestäni lopussa häntä nyt vähän vesitettiin, kun noinkin mutkattomasti totesi hävinneensä ja vielä toteaa, että kannattaa olla ylpeä ystävistä, kun vielä eilen vielä muristiin mitä niilläkin tekee.

Yllättävää, että tässä jaksossa on pieni viittaus
sarjakuvatarinaan "Niiskuneiti rokokoossa".

Pieni plussanpoikanen tässä jaksossa kyllä on ja se on Niiskuneiti. Vaikka minä inhoan Niiskuneitiä Muumilaakson tarinoissa -kiitos Aila Svedbergin äänelle- hän tässä jaksossa toimii valonpilkkuna, sillä hänen hahmo on suurinpiirtein tuolainen sarjakuvissa.

Sarjakuvista puheen ollen, meillä on pitkästä aikaa lähde. Tai miten sen nyt ottaa, kun periaatteessa se lainaa vain otsikon ja sen, että päähenkilöstö menee villiin länteen. Tosin miten ihmeessä aikakone tietää minne mennä? Sarjakuvissa muumeilla sentään se oli selitettynä koneeseen yhdistetyllä karttapallolla. Jos kone ei osaa lukea ajatuksia niin täytyy sanoa, että muumeilla on pirun hyvä tuuri, kun he pystyvät noin vaan vaihtamaan paikkaa ilman säätämisiä.

Mutta sarjakuvassa muumit keksivät aikakoneen...jumalauta, ei helvetti... öhm... KUN he ovat testanneet konetta, he päätävät kaikki yhdessä menevän villiin länteen ja oikein tälläytyvät sitä varten asianmukaisesti. Mutta kun he ovat villissä lännessä, se paikka ei olekaan niin villi kuin he luulivat. Ei ole rosvoja, ei riehuvia intiaaneja eikä railakasta menoa. Pappa suuttuu ja ryhtyy lyhyeksi ajaksi Hurja-Muumiksi perheensä kanssa, mutta sheriffi häätää perheen rauhan häirinnästä. Preerialla intiaanit vangitsevat muumit, mutta pian selviääkin, että kyseessä oli vain turisteille tehty tempaus, josta heidän pitäisi maksaa. Kaikki intiaanit koittavat kaupitella heille jotain, kunnes Pappa taas raivostuu ja alkaa vaahtoamaan eräälle intiaanipäälikölle, joka sattuukin olemaan ihan aito tapaus. Perheen paettua aikakoneella takaisin kaikilla Muumilaakson asukeilla on vesipistooli, sillä muumit antoivat yhden vesipistoolin menneisyydessä yhdelle paikalliselle ja täten he sattuivat muuttamaan historiaa, mistä he olivat sopineet olematta tekemättä niin.

"Pappa, pitäisikö meidän eläytyä ja yrittää olla oikeassa paikassa?"
"Kyllä minä tiedän mitä meidän pitää tehdä ja se on molempiin ei"

Lopetuksesta joutuu vähän raapimaan päätä ihan luuhun asti. Animaattorit eivät varmaan olleet oikein hereillä, kun me näemme Mamman ja Papan kastelevan kukkapenkkiä ei kuistin vaan sivuoven puolelta! Sitten kuva lähenee niin olemme kuistin edessä taas ja sitten lopetuskuvassa olemme taas sivuoven puolella. Lisäksi täytyneet sanoa, että porukka on ollut hyvinkin laiskoina lopetuksen suhteen, kun Mamma toteaa kaipaavansa lapsia, kuten myös Pappakin. Vaan kuinka ollakaan, kun lapset palaavat niin he vain SEISOVAT ja toivottavat heidät tervetulleiksi kotiin, kuin he olisivat vain olleet rannalla. Vielä kun muistetaan se, että lapset noin vain katosivat aikakoneen kanssa, niin luulisi, että he olisivat olleet ihan pakahtumaisillaan ilosta heidän paluusta. Mutta ei. Ollaan vain tyyliin "moro, toitko kaljaa?"

Sekin on sääli, että tässä ei ollut mitään itselle selkenevää klisettä westerneihin. Auringonlasku toki, mutta kukaan ei ratsastanut siihen suuntaan. Se siis pitää korjata.

I'm a poor lonesome cowboy...


Äh! Ei auta! Ei tätä jaksoa voi sietää!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Muumipeikko ja Haisuli vaihdokkaina

"Avaruustuomioistuin. Muumeille avaruudessa.
Tuomarina toimii avaruusaurinko. Pam. Syylinen.
 Avaruudessa olemisesta. Minä olen avaruudessa."

Synopsis

Muumi kumppaneineen ovat päättäneet olevansa pukuparaatissa Punahilkka-teemalla. Haisuli sattuu tulemaan paikalle, jolloin he alkavat udella, mikä hahmo hän haluaisi olla heidän porukassa. Haisulia kiinnostaa Punahilkka, mutta hän saa naurut päälleensä ja hän nappaa kostoksi hilkan mukaansa. Muumi lähtee ajamaan Haisulia takaa ja saa hänet kiinni metsässä lähellä kielekkeen reunaa. He kaatuvat kielekeeltä ja vierivät yhdessä onttoon keloon, josta Muumipeikko pääsee livettiin hilkka kainalossa. Oikeastaan kyseinen Muumipeikko onkin Haisuli ja Muumipeikko on muuttunut Haisuliksi. Muumi yrittää Haisulina vakuuttaa kaikille, ettei ole Haisuli, mutta se ei onnistu. Kaikki luulevat, että oikea Haisuli yrittää jekuttaa. Haisuli taas Muumin roolissa saa kaiken kunnian ja kaikki pitävät hänestä. Hän itse ei pidemmän päälle pidä siitä ja hän ryhtyy tekemään kiusaa Muumilaakson väelle.

Lopulta Muumi on vetäytynyt Muumitalon kellariin, jonne Haisuli sattuu myös tulemaan, yrittäen syödä susinaamiota. Muumi lähtee taas jahtaamaan Haisulia ja he päätyvät samalle kielekkeelle, mistä he taas vierivät keloon. Muumi ja Haisuli palautuvat entiselleen, mutta Muumilla on vielä selitettävänä tekosistaan, mitkä Haisuli oli tehnyt hänen kehossaan. Muumi saa selitettyä asian ja kaikki ovat taas normaalisti ja lapset pääsevät paraatiin. Haisuli kuitenkin tuumaa vielä lopuksi, että hänhän voisi tehdä vaihtotempun taas, kun hänellä alkaa taas tehdä mieli piirakkaa.

---

"Muumipeikko hei... entä Nuuskamuikkunen?"
"Unohda hänet!"

Syvä, koriseva ja äänekkään tuskaisen pitkästyttävä sekä ylenmalttisen ylikäytetty huokaus.

Mistä tekijätiimi keksii näitä jaksoja? En oikein muuta tästä voi kuin rääkyä joka ikisesta asiasta kuten Spoony Ultima 9:stä tai Final Fantasysta. Ja miksi otin nämä kaksi esimerkkiä? Koska Ultima-sarja on minulle rakkaampi kuin FF, josta mielipiteeni kyseiseen sarjaan on aikalailla spoonyutunut.

Okei, karkaan nyt blogini ytimestä jonnekin täysin vieraisiin maailmoihin. Bäk tu Muumins:

Ei, vaikka mitä koitan kirjoittaa, asia ei suju. Tässä jaksossa on se jokin. Jotain, mitä kukaan ei ole havainnut. Jotain todella käsittämätöntä ja suurta, mutten vaan pääse siihen käsiksi! Se riipii minun sisuksiani kuin jäähilet lumimyrskyssä junan katolla New Yorkin yössä. Ehkäpä jos vain käsittelisin tätä ihan alusta asti vanhaan itseäni toistavaan tyyliini, niin onnistun löytämään sen ohdakkeen jalkapohjastani.

Liekköhän montakin taikakeloa tämän
ja demonikelon lisäksi Muumilaaksossa?

Olen jo alusta asti hämmentynyt tämän jakson alussa mainitusta pukuparaatista. Emme ole milloinkaan nähneet Muumilaaksossa mitään yleisiä juhlatapahtumia juhannusta, joulua ja naamiaisia lukuunottamatta. Yllättäen meillä on tämmöinen aktiviteetti, joka on kuulema ollut aikaisemminkin. Toisena asiana pohdittavaksi jää, että millä ihme teemalla he olivat viime vuonna, kun Punahilkka ei nyt kuullosta kovin ykkössijan arvoiselta, varsinkaan tuolaisella puvustuksella? Vai onkohan Muumilaaksossa niin matala laadun taso, että tuolainenkin menee asukkaisiin kuin häkä?

Muumipeikon persoonallisuus heittelee alussa kuin tinasotilaan paperivene viemärissä. Ensin näemme hänet samanlaisena nyhverönä, millaisena me ollaan nähty tämän tuotantokauden aikana, mutta pian sen jälkeen hän lähtee Haisulin perään kuin suurikin eepossankari kantele kourissaan. Pikku Myy kyllä olisi ollut huomattavasti uskottavampi, jos hän olisi mennyt Muumin kanssa Haisulin perään. Myyllä olisi varmasti paremmat mahdollisuudet saada Haisuli kiinnikin. Mutta ei, Myyn piti tyytyä neito-pulassa-skenaarioon. Tämä todella on niin Myymäistä...

Sarjakuvissa Haisuli söi ihan mitä vain, joten on kiintoisaa, että
tässä jaksossa se käsiteltiin ensimmäisen kerran koko sarjassa.

Muodonmuutoksen tai sielujen vaihdoksen (vai miksi ikinä tätä transformaatiota voisi kutsua?) jälkeen me pääsemme tämänkertaisen jakson heikoimpaan osa-alueeseen: dialogiin. Näinkin monimutkainen tarina vaatii ehdottomasti timantinkovan dialogin, jotta se olisi viihdyttävä. Ainoa kohtaus, missä minun mielestä on hyvä dialogia, kun Muumi kysyy Nuuskamuikkuselta ulkonäköään. Muuten kaikki keskustelu on yllätyksettömän huonosti kirjoitettua.

Yksi oudoimmista dialogeista onkin siinä osuudessa, missä Muumi ja Haisuli väittelevät keskenään kumpi on kumpi. Kun Mamma tulee rauhoittelemaan tilannetta selvittämällä tilanteen niin, että kutsuisi Haisulin...siis Muumin, joka on Haisulin ruumiissa taloon ja he katsoisivat kumpi on kumpi. Kyseessä olisi siis koe. Pappa kuitenkin toteaa ehdotukseen: "Mamma se on kiintoisa ongelma." Mikä ihmeen ongelma? "Koe" olisi todellakin ollut järkevämpi, mutta jostain kumman syystä käsikirjoituksessa lukee "ongelma". Mietityttää toki, että onko kääntäjä tässä mokannut vaiko ei.

Dialogissa ärsyttää vielä se, että Muumista on tehty tässä jonkin tasoinen pyhimys. Kaikki kehuvat häntä ja nostavat lavalle vastaanottamaan Nobelin rauhanpalkintoa Oscareiden kera. Haisuli taas on se vastakkainen osapuoli, jota kaikki vihaavat niin, että ovat valmiita halstaroida hänet sekä ripustaa hänet nurinpäin sähköitettyyn ristiin tienristeykseen kalkittuna, tervattuna, teilattuna ja sahattuna. Valitettavasti he eivät voi tehdä niin, koska he sentään tajuavat olevansa lastenohjelmassa.

Valitettavasti Muumi nyt on pakko ottaa.
Animaation suhteen Muumin ja Haisulin väittely keskenään kumpi on kumpi on yllättävän hyvää. Haluaisin oikeasti siteerata tässä kohtauksessa itse Tove Janssonia: "Hehän elävät!" Heidän eleistä näkee, että he ovat oikein raivoissaan siitä, että he ovat väärissä kehoissa. Voin sanoa, että tämä kohtaus on ollut animoinnin suhteen parasta antia koko sarjassa!

Samassa tilanteessa muiden hahmojen animointi on samaa tylsää paskaa mitä olemme nähneet pilaten osin tunnelman. Ja en voi olla sivuamatta Niiskuneidin ultimaatisen eeppistä häätölausetta: "Haisuli mene kotiisi!" Bravo käsikirjoittajat, bravo! Näin lyödään oikeaoppisesti ruosteinen jäykkäkouristusnaula hyvän oloiselle kohtaukselle! Kuunelkaa tätä minun äänetöntä taputusta!

Kyseinen kohtaus oli varmasti animaattoreille myös hyvinkin raskas urakka, sillä tämä jakso sortuu käyttämään myöhemmin uudestaan animaatiolooppeja, kun Muumilaakson väki on puhuttelemassa Mammaa ja Pappaa. Eikä unohdeta lopputaistoa, sillä sehän on melkein kuin suoraan alun takaa-ajosta napattu.

Kokonaisuutena tämä jakso on täysi turhake. Se yrittää loikata liian korkealla olevan riman yli, mutta ei heikon fyysisen kuntonsa takia onnistu kuin kaatua mötkähtämään hiekalle natsien nauraessa päälle, koska olen nyt sadistisella päällä ja pidän nämä urheilukisat 30-luvun hengessä.

"Anteeksi Muumipeikko, mutta tämä ei voi jatkua!"
"Mutta Haisuli..."
"Ei on ei!"

Oliko tämä todellakin tässä? Ei voi olla. Tällä tarinalla on jokin asia, mikä suorastaan ilkkuu minulle. Se ei ole animointi sen minä sanon. Persoonaliset muutokset ovat jo niin tuttua kauraa, että niiden maininta on jo menettänyt hohtonsa. Tarina itsessään ei loukkaa minua niin pahasti, jotta voisin voida pahoin. Kaiken tämän teki Aikakone ja... hyi helvetti mikä olo nyt tuli, kun edes muistelin sitä....

Urgh... Ehkäpä jos vain nyt katson jonkun satunnaisen klipin ja kirjaan sen dialogin ylös niin havaitsen jotain.

Hemuli: No niin, nyt on liljakasvit käsitelty. Seuraava heimo.
(ovi aukeaa)
Hemuli: Oho! Muumipeikko, mitä asiaa?
Muumipeikko: Päivää Hemuli. Mitä sinä teet?
Hemuli: Aaa... Tässä on eräs saniaislaji, joka on kaikkialla hyvin harvinainen. Olen kerännyt näitä näytteitä 20-vuotta ja panen ne nyt järjestykseen.
Muumipeikko: Voinko auttaa?
Hemuli: Kernaasti---
Wou wou wou WOU! Hetkonen NYTKaksikymmentä vuotta? 

Kaksikymmentä vuotta?! 

¡¿Kaksikymmentä vuotta?!


Tämä siis tarkoittaa, että nämä jaksot ovat 16-17 vuotta ensimmäisen tuotantokauden jälkeen tapahtuneita tapahtumia, sillä Hemuli aloitti kasvien keräilyn jaksossa numero 3.Rannalta löytynyt hylky! Mutta miten ihmeessä Muumipeikko ja kumppanit ovat edelleen lapsia, oikeastaan lapsenomaisempia kuin milloinkaan?



Koen suuren valaistumisen!! 


Kyllä... Kyllä näinhän sen on oltava!!!



Tähän mysteeriin on vain yksi syylinen ja se syyllinen tähän on 

Ken ois voinut arvata? o_o

Kukaanhan ei ole missään vaiheessa kertonut, miten tämän rupukoppelon pitkän elämän vaikutus oikeastaan ilmenee. Voi olla, että Muumimaailman Feeniks-lintu pistää elimistön kulkemaan takaperin jossain vaiheessa elämää. Voimme olettaa, että taian vaikutus ei tapahdu heti, koska näkökulmasta riippuen Delfiini-jakson intro-osuus on voinut tapahtua ennen Feeniks-lintua, koska Muumi ja Nuuskamuikkunen eivät ole muuttuneet mitenkään. Lisätukea tähän Feeniks-teoriaan saamme samankaltaisesta piirtotyylistä kuin tässä tuotantokaudessa.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä kaikki selittää nyt lähes tulkoon jokaikisen asian, mikä on ollut päin persettä Bouken Nikki-sarjassa! Katsotaampa kaikki (ainakin ne mitkä minä muistan) epäkohdat läpi:


  • Muumipeikko ja kaikki muut hahmot eivät ole vanhentuneet päivääkään
  • Niiskua, Tuutikkia, Tiuhtia, Viuhtia, Alisaa ja Noitaa ei näy missään
  • Papan kiväärin olemassaolo
  • Innostus lumesta
  • Hahmojen henkisen, persoonallisen ja älyllisen osa-alueiden rappio
  • Tietämättömyys hattivateista


Ensimmäinen kohta jo käsiteltiin, mutta seuraava menee hyvinkin sillä oletuksella, että hahmot ovat joko kuolleet, löytäneet uuden elämän jostain muualta tai sitten viettävät elämäänsä Muumilaaksossa poissa silmistä. Noita voisi hyvinkin olla vielä Muumilaaksossa yksin Noitametsän siimeksessä. Jos halutaan olla ilkeitä, niin kertojakin mahdollisesti kuoli tuona aikana pois, niin saamme syyn, miksi me emme kuule häntä.

Pappa varmasti unohti jossain vaiheessa polttaneensa kiväärin ja syyn miksi hän sen poltti, niin hän hankki itselleen uuden.

Talveen regoiminen varmasti on selitettävissä pitkän aikavälin tapahtumista. Jospa muumien talviunta häirittiin yhtälailla kuin sarjakuvissa noiden vuosien aikana ja lapset sen vuoksi alkoivat pitää talvesta. Hitto, olisivat nyt yrittäneet tehdä talvitarinan missä on herra Virkkunen. Tai ei, ei sittenkään. Olisivat kusseet sen jakson muutenkin...

Loput ovat hyvinkin mahdollisesti Feeniks-linnun taikaa, sillä syntyyhän Feenikskin ihan alusta asti pikku poikasena. Muumilaakson asukkaiden elimistö koki myös nuorentumisen, mutta siinä varmasti katosi osa elämän opeistakin aivoista, sillä he eivät ole taipuvaisia ikuiseen elämään.

Vautsi. Melkoinen luuranko sieltä kaapista löytyikin. Mutta ei tämä auta tätä jaksoa tekemään yhtään paremmaksi. Tämä jakso tosin teki vihdoin ja viimeinkin sen kadonneen kytköksen ensimmäiseen tuotantokauteen, mitä ainakin minä itse olen yrittänyt etsiä Tanoshii Mumin Ikka: Bouken Nikkin ensimmäisestä jaksosta lähtien!

Harmonia, balanssi, kauneus... kaikki rikki
Ja sen kaikki murskasi Bouken Nikki

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pieni merkintä itsestäni sekä eräästä käsittelemättömästä asiasta

Jotkut lukijat varmasti ovat huomanneet, että jaksojen arvosteluiden julkaisutahti on huvennut yhteen arvosteluun viikossa. Tähän on simppeli syy: olen työssäopissa. Hommaa riittää suurimmaksi osaksi päivää. Lisäksi aikaa syö matkustelu bussilla, jossa menee tunti, vaikka matkaa on naurettavat 40 kilometriä.

Tällä viikolla olisi ollut luonnollisesti tullut seuraava jakso, Muumipeikko ja Haisuli vaihdokkaina, mutta aika siihen ei vaan riitä. Piste.

Mutta!

Kesken töiden havahduin erääseen asiaan, mistä en maininnut mitään jaksossa Aarrekartta. Yksinkertaisesti en vain tajunnut sitä katsomis- ja kirjoitushetkinä vaan se putkahti parin viikon jälkeen päähäni tosta noin vaan.

Tämä "aarre" sijaitsee kartan mukaan Yksinäisillä vuorilla ja Nuuskamuikkunen vielä tarkentaa sen olevan Muumilaakson korkeimmalla kohdalla.

Miksi toistan nuo kaksi asiaa? Koska tämä jakso on yhtäkkiä muuttanut koko vuoristoalueen tasaiseksi havumetsävyöhykeeksi. Ainoastaan yhdessä kuvassa me näemme, että salaman iskupaikka on Pappaa reilusti ylempänä kuin missä hän on.

"Voi paska, miten minä oikein kiipeän tuonne ilman välineitä?"
...
"Nyt kun ajattelen... miten pojat ovat pääseet tuonne?!"

Kaupan päälle meillähän on monta monituista jaksoa, missä näemme, kun porukka on Yksinäisillä vuorilla. Siellähän on vain kiveä ja kalliota, varsinkin Pyrstötähdessä. Joten kertokaa, miten ihmeessä laakson mahdollisesti korkein puu voi olla laakson korkeimmalla kohdalla, jos kasvillisuus loppuu siinä 500 metrin hujakoila?! Luulisi nyt japanilaisten, jos keittenkä tietää miten vuorilla kasvillisuutta esiintyy!

Lisäksi voimme räyhätä välimatkoista, mutta kun kurkku on vähän karhea, niin jätetään se nyt vain maininnan arvoiseksi... maininnaksi.

Ai niin. Mänty on tietenkin enemmän kuusen näköinen kuin männyn.