sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kultainen valtakunta

Mikä heitä oikein vaivaa?

Synopsis

Muumi ystävineen saapuvat keskelle viidakkoa liaaneihin takertuneena. Tipahdettuaan alas heidän mukana oleva tähti sammuu. He luopuvat lääkkeen etsinnöistä. He kuitenkin jatkavat etsintöjä ja päätyvät ongelmiin alligaattorin kanssa. Heidät pelastaa tutkimusmatkailija, joka on etsimässä Kultaista valtakuntaa jokiteitse. Hän kertoo kaupungissa sijaitsevasta tähtien palatsista, josta lapset päättelevät, että lääke olisi siellä. Joki vie lautan luolaan, josta retkikunta lentääkin Kultaisen valtakunnan muurien eteen, mistä kondori yllättäen vie Myyn mukanaan muurin toiselle puolelle. Muumi löytää onneksi oviaukon ja retkikunta pääsee sisään ja löytävät selvitettyään labyrintin toisen oviaukon pienen etsinnän jälkeen. He löytävät tähtien palatsin sekä Myyn, joka oli päässyt kondorista irti ja tipahtanut puuhun. Palatsin edessä heitä vastaan tulee pantteri, minkä Myy pelästyttää pois. Heitä vastaan tulee portinvartija, joka näyttää heille lääkkeen kuultuaan, että he ovat Jenni-tädin sukulaisia. Lääke on kuitenkin jo vanhentunutta ja lapset joutuvat palaamaan Muumilaaksoon tyhjin käsin.

Muumilaaksoon palattuaan lapset saavat tietää, että Jenni-täti onkin parantunut Mamman isoäidin lääkkeellä. He alkavat juhlimaan ja Nipsu paljastaa ottaneensa mukaan muutaman timantin valtakunnasta. Myy ja Niiskuneiti haluavat oman timanttinsa Nipsulta ja takaa-ajo alkaa Muumin nauraessa ilotulitusten paukkuessa.

---

Ai tuo...

Ai että mitä? Edellinen tarinako jatkuu? Olisi nyt pitänyt arvata, kun oli lähes tulkoon samanlainen paskalopetus kuin Muumit muinaisuudessa I. Tosin tällä kertaa me nyt ei vaan olla jossain keskellä tarinaa, me sentään näemme heidän ilmestyvän viidakkoon. Se ei kuitenkaan pelasta tämän jakson menoa parempaan suuntaan.

Ensimmäinen aivopieru tulee hyvinkin ennakoitavasti eli jo alkumetreillä. Kun sankarimme... ei, sankari on liian ylistävä. Pitää keksiä jokin muu... Kun narrimme havaitsevat, että heidän mukana roikkunut tähti sammuu, niin he selkeästi ovat menossa siihen johtopäätökseen, että annetaan lääkkeen etsinnän jo olla. Mutta heti seuraavassa kohtauksessa he jo ovat, että emme voi lähteä, koska pitää etsiä lääke. En jaksa muuta kuin nostattaa olkapäitäni, koska tämä on jo niin tuttua kauraa, että voin vain todeta asian olevan näin ja vetää kaljaa huuleeni tuntematta ilman sen suurempaa syylisyyttä. Jos vain olisi sitä kaljaa...

Nipsu pääsee vaihteeksi roolistaan muotoon täysi idiootti, kun hän noin vain lähtee tutkimaan helvetin vaarallisessa paikassa jotain satunnaisesti kiiltävää. Luulisi nyt Nipsun olevan oikeasti niin paskat housussa viidakossa, että hän ei nyt noin sokeasti vain menisi vedestä poimimaan yhtään mitään, sillä hänhän ei osaa uida. Voiko yksittäinen hahmo oikeasti tyhmemmäksi muuttua?

Kaikki ovat kuin olisivat saaneet jotain
poikittain tiedätte-kyllä-minne.

Perverssikrokon jälkeen meille saatetaan eteemme jälleen kertakäyttöhahmo, joka on kyllä tämänkertaisessa tarinassa ihan ok. Ei mitenkään yliampuva eikä häiritsevä, muttei mitenkään kiintoisakaan. Mutta syy miksi tämä hahmo jää jostain kumman syystä mieleen, on hänen kerron aikana soiva taustamusiikki. Heppu kertoo etsivänsä tuon paikan El Doradoa innoissaan ja meillä soi mahtipontisesti ja seikkailullisesti... surullisen hetken musiikki, mikä soi ainakin Feeniks-linnussa, kun lapset löytävät sen harakan..

Musiikkivalinnat ovat oikeastaan olleet Boken Nikki -sarjassa kyllä tavattoman vajaita ja outoja. Olen aiemmissa merkinnöissä (ainakin Muumijoulu sekä Myyn lyhyt romanssi) vain maininnut asioista mutta tässä se taas ilmenee täydessä käsittämättömyydessään. Kun tarkemmin ajattelee asiaa, tässä sarjassa on varsin paljon hiljaisia hetkiä ja sitten kun tulee musiikkiosuus, se on jotain ihmeellistä rimputus-kalkatusta. Jotkut uusista soveltuvat lievästi esitettyyn tilanteeseen, mutta osuvuus tilanteeseen on arvattavissa. Ns. Mörön tunnari tulee saamaan tästä palkinnon, sillä se ei vaan sovi tippaakaan tilanteissa, missä se soi, tuoden tilanteeseen erittäin vaivaantuneen tunteen katsojassa satavarmasti.

Keskiosa tästä "seikkailusta" vahvojen lainausmerkkien kera on vain ajan hukkaa. Toki hetkellisesti voidaan olla puoli-innoissaan Myyn kidnappauksen suhteen, mutta koko tilanne on yhtä turha kuin kidnappaajana toimivan viskisiepon perserei'än olemassaolo. Myyn nappauksessa ei ole mitään juonellista merkitystä paitsi että hän on nyt... en voi vittu uskoa tätä todeksi... äh, hän siis on pulassa oleva neito. Oikeasti, mitä vittua?!

Tästä eteenpäin onkin tuskaista kirjoittaa moisen typeryyden jälkeen. Varsinkin kun piti monen kertaan katsoa, että löikö Myy oikeasti Nipsua takaraivoon. Hän ei valitettavasti tee niin, mutta hänen viimeinen frame siinä kohtaan näyttää siltä kuin olisi lyönyt. Sen jälkeen saamme taas kärsiä pantterin kohdalla pelottava Myy-kliseen joka on jo täysin vanhentunut ja kulahtanut.

Juonen kliimaksin voisi kuvailla lehmänhännäksi. Luulisi, että portinvartijalla olisi kyllä kaikkia lääkkeitä enemmän kuin yksi kappale. Lisäksi Nipsun teko oli taas niin ajattelematonta paskaa että ihan itkettää. Tämä koko tilanne haisee totaalisesti huonolta suunnittelulta, mutta kohtauksen hidas tempo tuo kumma kyllä jokseenkin harkitun vivahteen. En silti vaan ymmärrä, miksei portinvartija voinut vaan tehdä uutta lääkettä.

Mutta sitten taas pääsemme raivohulluuden partaalle, kun pääsemme takaisin Muumilaaksoon. Ei siinä, että aikakone taas tekee omia sääntöjä vaihteeksi, vaan syynä on se realisaatio, että koko seikkailu oli täysin turha! Nämä kaksi jaksoa ovat olleet puhdasta ajanhukkaa, sillä narrimme eivät saaneet yhtään mitään aikaiseksi, eivätkä he edes oppineet yhtään mitään! He vain menivät perseilemään tuhoten lisää aika-avaruutta (jos he nyt olivat dinosauruksia lukuunottamatta muinaisajassa).

On uurnan kannen alla tähtipölyä.

Ja vielä tämä poron kusema jakso jaksaa heittää ulosteen ja oksennuksen täyttämää sankkoa ikkunasta suoraan kadulle! Nuuskamuikkusen lahjaksi antama tähtitomupurkki periaatteessa räjäytti minut. Jos hänellä on ollut jotain tähtipölyä tallessa, niin miksi hän ensin opasti narrejamme tuijottamaan sankosta tähtien heijastusta ja sitten piti historialuentoa muinaisista tähdistä?! Onko hän niin paljon nuuskaa ja monia muita nautintoaineita vedellyt, että hänen toiminnoissaan ei ole ollut minkäänlaista järkeä?

En pysty enää lopetuksen jälkeen löytämään minkäänlaisia sanoja. Jotenkin minusta tunnostaa, että tässä tekijätiimi oikeastaan vittuili nyt minulle. Oikeasti. Toiseksi viimeisessä kuvassa Muumi nauroi osoittaen sormella. Voisin hyvinkin kuvitella sen nauravan suoraan minulle...

Haw-ha!

Tässäkö tämä oli? Kaikki mitä Boken Nikki halusi minulle tarjota? En oikeasti enää osaa ajatella mitään. Silloin kun aloitin blogin, luulin että olisin helvetin iloinen, kun saan tämän kärsimyksen lopetettua olisin voinut vaan huutaa ja hyppiä innosta voltteja sekä vetää pari spagaattia. Olen erittäin tyytymätön tällä hetkellä saavutukseeni. Tässä sarjassa ei oikeasti ollut minkäänlaista pointtia. Jaksot ovat tehty ihan vain sen vuoksi, että nyt pitää tehdä 26 jaksoa ja piste. Lars Jansson oli toki se lopullinen elin, joka antoi näille jaksoille vihreää valoa, sillä Tove luotti veljeensä. En sitten tiedä, että oliko Lars niin kiireinen tai vaan niin kyllästynyt  saarellaan käynnistämään aggregaattia joka ilta ainoastaan faksia varten, että hän vain antoi kuvakäsikirjoituksille suoran hyväksynnän väsymyksestä? Toki tämä on erittäin vahvaa spekulointia ja toivon tällä hetkellä, että en valinnut mitenkään loukkaavia sanoja näitä kahta hienoa ihmistä kohtaan. Ilman heitähän Muumeja ei todellakaan olisi edes olemassa.

En halua syyttää edes Dennis Livsoniakaan tästä, sillä hän on itse tyrmännyt nämä jaksot. Alunperinhän muumeja olisi tehty jopa neljä tuotantokautta, mutta Livson itse sanoi hommalle stopin. Hänestä muumeja oltiin kaupallistettu liikaa ja loppujen lopuksi ei olisi ollut enää materiaalia "mitä kaivaa" Janssoneiden teoksista. Mitäköhän olisimme saaneet kärsiä, jos laatu olisi pysynyt BN-tasolla tai mennyt jopa huonommaksi?

Oikeastaan, miksi tämä jatkotarina oli edes viimeisenä tarinana muumeissa? Punainen täysikuu olisi toiminut huomattavasti paremmin, sillä sen katsottuani minulla oli oikeasti hyvä olo, sillä sentään oli tyydyttävä lopetus. Tämä taas... pisti minut totaalisesti tyhjäksi. Näyttää vain siltä, että alunperin tekijätiimillä oli tarkoitus lopettaa Punaiseen täysikuuhun, mutta sitten tulikin tiedotus, että pitää vielä neljä jaksoa tehdä ja he väsäsivät ne käsittämättömässä paineessa. Piirtäjäparat...

Olen kuitenkin huojentunut tästä, vaikken olekaan onneni kukkuloilla. Tämän jälkeen minulla on ollut varsin hyvä ja raukea olo katsoa näitä normaaleja Tanoshii Mumin Ikka-jaksoja. Niiden sileäpintaisuus ja huomattavasti enemmän lähteeseensä pohjautuvat hahmot ja tarinat loistavat nyt kauniimpana kuin mikään kuningasrubiini.

Pikkuruiset vieraat, Niiskun lentohärveli, Muumipapan muistelmat, Kultakala, Kurpitsa... Muumilaakso on taas turvallinen paikka kiintoisine tapahtumineen.

...

Äh... mitä minä nyt höpisen mukamas haikeana? Tanoshii Mumin Ikka -jaksojen muistelu ja ajatus uudestaan katselusta pisti minun melankolisuuteni pois kertaheitolla! Luulisi nyt tämän olevan täydellinen nyrkinisku mahasta läpi BN:lle! Ei mitään masentunutta lopetusta kuten olin alunperin suunnitellut! Pois se minusta!

Pah! Ei enää puheita!! Tässä ovat minun tunteeni tällä hetkellä!!! Tolkuton, anna palaa!!!!



perjantai 12. kesäkuuta 2015

Salainen lääke

Tässä kuvassa on yllättäen kiteytetty lähes tulkoon kaikki,
mikä menee tässä jaksossa pieleen.

Synopsis

Jenni-täti saa Muumitalossa yllättäen noidannuolen ja ainoa keino sen parantamiseen on lääke, joka kimmeltelee kuin tähti. Lapset haluavat auttaa, mutta eivät tiedä, mitä Jenni-täti loppujen lopuksi tarkoitti. Kysyttyään asiaa Nuuskamuikkuselta hän kertoo heille, että miljoonia vuosia sitten taivaalta on pudonnut paljon tähtiä. Tästä Muumi keksii etsiä tähtiä tuolta ajalta aikakoneella. Mentyään kellariin ja vetäistyään rievun koneen päältä kone aivan yllättäen käynnistyy ja heittää heidät hirmuliskojen aikaan keskelle tulivuoren purkauksia. Tilanne on niin vakava, että Muumi käynnistää aikakoneen uudestaan, jolloin he joutuvat vuoristokylään, jota ahdistelee hirvittävä lumimies. Kyläläiset ensin luulevat heitä lumimiehen lähettiläiksi, mutta havaittuaan heidänkin pelkäävän lumimiestä he uskovat heidän tulleen taivaalta. Saatuaan tietää, mitä lapset ovat etsimässä, he neuvovat heitä menemään lumimiehen luo, koska sillä sattuu mahdollisesti olemaan heidän etsimänsä tähtiesine. Löydettyään lumimiehen palatsin ja siellä hetkeksi erottuaan, he löytävät lumimiehen, joka paljastautuukin pikkupojaksi. Pikku Myyn aiheuttaman häslingin vuoksi tähti putoaa sen jalustaltaan ja palatsi alkaa sortua. Kylään palattuaan poika lupaa tekemään töitä tästä lähin kylän hyväksi ja sankarinelikko poistuu vuoristokylästä aikakoneella.

---

Miten monta pylvästä kuistilla oikein on?
...

Joo. Nyt ihan oikeasti. Mitä helvettiä?! Polttopuiden kera!

Olen kokenut Aikakoneen. Olen kokenut Hemulitädin. Olen kokenut Muumipeikon ja Niiskuneidin kihlauksen. Mutta nyt, NYT on sellaista ylikeitettyä talkkunapuuroa tarjolla, että sen aiheuttaman ummetukseen ei auta edes peräsuolen huuhtelu.

En oikeasti ymmärrä, miksi tämä on edes olemassa. Tekijätiimi on ihan totaalisesti heittänyt pyyhkeen kehään tämän teossa. Tällä kertaa me vain aloitamme tarinan ilman minkäänlaista pohjaa ja sitten vain mennään jonnekin perseellämme pomppien, koska tämän episodin on vain tuhlattava n.25 minuuttia television ohjelmatarjonnasta yleisradioveroineen päivineen.

En oikeastaan tiedä mistä minä edes aloittaisin. Luonnollisestihan sitä pitää aloittaa alusta lähtien, mutta tarinamme tarjonta on niin ojasta nostettu, että haluaisin vaan kirjoittaa "What's a paladin? Fuck you, the end!"

Tha-tha-tha-that's all folks!




















Ja niin ensimmäinen lukija saa kohtauksen liian lyhyestä
  blogimerkinnästä, aiheuttaa suuren haloon ympäri Internettiä
ja kaikki pakottavat minut jatkamaan merkintääni. Perkele...

No hyvä on. Aloittakaamme alusta lähtien:

Miksi Jenni-täti kuljettaa mukanaan kaikki muistoesineensä ukostaan Muumitaloon? Me emme saa sitä koskaan tietää. Valitettavasti joudumme vain päätymään siihen johtopäätökseen, että meidän pitää lainata Pikku Myytä, vaikken missään nimessä haluaisi: "Jenni-täti on vanhuuden höperö." On taas yksi syy saada pinna kireälle tästä jaksosta: se pisti Myyn olemaan kerrankin oikeassa.

Muttapa sitten pääsemme Nuuskamuikkuseen, meidän älykkääseen ja filosofiseen persoonaamme, jolla on aina vastaus kaikkeen. Katsotaampa millainen on hänen vastauksensa, kun Muumi ja kumppanit kysyvät kimeltelevää tähtilääkettä. Nuuskis on tovin hiljaa kunnes:
Nuuskamuikkunen: Olisikohan se tämä?
Kaikki: Mikä?
Myy: Mitä sinä tarkoitat?
Nuuskamuikkunen: Katsokaa mikä kimmellys. 
(Kaikki katsovat sankossa olevaa heijastusta tähtitaivaasta) 
Nipsu: Voi pojat, tähtiä.
Niiskuneiti: Ihmeen kaunista.
Myy: Pah. Tähtien heijastusta ja vesi on vain jokivettä.
Muumipeikko: Eikä muuksi muutu. En käsitä miten sanko parantaa Jenni-tädin.
Nuuskamuikkunen: Minä liioin en käsitä.

Mikä ihme oli tuon koko kohtauksen pointti? Hän toki kertoo paremman neuvon, mutta tuo osuus on kyllä ihan hukkaan heitettyä aikaa. Oikeastaan, siinä ei ole minkäänlaista järkeä.

Kuten ei ole myöskään aikakoneellakaan. Helvetti soikoon. Miksi tämän aikakoneen pitää oikeasti olla joka ikisessä jaksossa sellainen, missä ei oikeasti ole minkäänlaista loogista sääntöä? Tässäkin kun riepu vedettiin pois, saatiin hetken aikaa nähdä lähikuvaa koneesta, kunnes se sitten heilahti niin kuin sitä oltaisiin työnnetty ja lähti käyntiin. Sitten sankarinelikko olikin kuin kone olisi nyt noin vain käynnistynyt. Hevonpaskat sanon minä! Ja se musiikki mikä lähtee soimaan koneen käynnistyksestä on kyllä ihan kauheata rimputusta. Koskaan kuulunut koko sarjassa ja enkä toivo kuulevani sitä enää koskaan!

It's a trap!

Jurassic parkin aikakaudella minua alkaa jo totaalisesti keittämään Niiskuneiti. Siis eikö hänellä oikeasti ole mitään muuta sanottavaa kuin miten romanttista, kaunista tai muuten vaan niin helvetin siirappista kaikki on? 99% hänen dialogeistaan on tuolaista samanlaista huokailua ja se pistää ainakin minun rystyseni kalkin valkeaksi hänen hyödyttömyydestä.

Mitä jos he olisivat portautuneet koneellaan jonnekin Auschwitchiin tai kesken kreivitär Erzsébet Báthoryn kylvyn, kun juuri ollaan viilletty seuraavan neidon kurkku auki? Veikkaisin kaikki maallisen omaisuuteni verran vetoa, että Niiskuneiti olisi noistakin ollut pillu kosteana huokailemassa näyn romanttisuudesta. Kuka liittyy mukaan?

Aho~ aho~
Jälleen japanilainen kulttuuriviittaus muumeissa.

Mutta oh... nyt olemme työntyneet jonnekin perseen sisäpuolelle: Meillä ei ole minkäänlaista hajua, missä ajassa me olemme, varsinkaan siitä missä me oikeasti olemme! Ympäristön, linnan ja lumimiehen lisäksi olisi Himalaja, mutta paikallinen väestö ei näytä tippaakaan sen paikallisväestöltä. Toki tietämykseni ei ole täysin 100%:n varmaa, mutta paikallinen väestö näyttää mielestäni moderneilta venäläisiltä, kuin eristyneeltä tiibettiläisiltä tai nepalilaisilta.

Muuta tarinan epäjohdonmukaisuuksista en jaksaisi edes puhuakaan, sillä linnaan saavuttaessa alan jo epäillä, onko tämän jakson tekijätiimin johtohahmona ollut joku koululainen. Ihan oikeasti, ansoitettu linna, jonka viimeinen ansa tuhoaa koko rakennuksen, laava ympäröi linnan sekä animemaiset voimat. Niin suuresta klisee annoksesta ei voi muuta kuin tukehtua. Tulivuori Himalajalla on kyllä minulle niin vieras asia, että en voi vaan kuin raapia kalloani esiin tekijöiden laiskuudesta.

Kuka ikinä voisi uskoa tämän kuvan kuuluvan muumeihin?

Animaatio ja piirtojälki peräti kukoistaa tällä kertaa kaikissa virheellisen prisman väreissä. Jatkuvuus toki on onnistuttu säilyttämään, mutta kaikki on hätiköityä ja nopeasti vedettyä. Hahmorefrenssit ja piirto-ohjeet ollaan mahdollisesti vahingossa käytetty sätkäpaperina, sillä hahmojen silmät muuttuvat tässä täysin piirtäjien oman tahdon mukaan. Lisäksi taustakuvat ovat ainakin Muumitalossa huonolaatuista suttua. Kokosuhteet ja kaikki muut perspektiivin muodot ovat hakusessa.

Kauheata katsottavaa totaalisesti. Näyttää siltä, että tämä on yritetty vetää mahdollisimman halvasti ja nopeasti, ettei projektia tarvitsisi enää tehdä. En oikein enää ymmärräkään, miksi tekijät edes ovat tehneet tämän jakson. Vaikka lähes joka ikinen 25 minuuttinen on ollut turhaa tähän asti, niin tämän kertainen se vasta turhalta tuntuikin. Animelogiikka ei vaan sovellu muumeihin. Ainakaan Tanoshii Moomin Ikka -muumeihin.

Pitkästä aikaa löytyi kuva, joka kuvastaa mielitilaani
tästä jaksosta lähes tulkoon täydellisesti.

"Missä prinsessa viipyy?"

perjantai 5. kesäkuuta 2015

"Syntymäpäiväyllätys" (ミィのやけくそ誕生日)

Raisulilla sentään on sarjakuvien mukainen vatsa.
Synopsis

µllä on tänään syntymäpäivät, mutta kukaan ei ole tietävinään asiasta tai keskeyttävät hänet, kun hän on ilmoittamassa syntymäpäivästään. µ lähtee ulos Muulitalosta ja koittaa kertoa asian Heliumille, joka kuitenkin on kiintynyt tutkimaan kasveja ja sattuu löytämään harvinaisen heinäkasvin. Seuraavaksi hän koittaa kertoa syntymäpäivästään Muiskanuuskaselle, mutta hän on keskittynyt enemmän ruuanlaittoon kuin kuunteluun. Viinijenkkaa ei edes kiinnosta mikä päivä on kyseessä. Sitten µ keksii, että hänellähän on siskokin ja hän menee Myrmelin luo. Myrmeli kuitenkin on menossa asioille ja määrää µn vahtimaan taloa. µ päättääkin pitävänsä kekkerit aivan itse ja ryhtyy leivontapuuhiin. Keitto, kakku ja moni muukin asia menee pieleen sotkien samalla keittiön, mutta µ koittaa silti leikkiä itsekseen juhlia, vaikka tarjoiltu ruoka maistuu karsealta.

Sattumalta Raisuli sattuu tulemaan paikalle ja µ kutsuu hänet sisään. Raisulin mielestä kaikki tarjolla oleva ruoka on herkullista ja hän alkaa syömään kaiken poskeensa. Myrmeli on kuitenkin tulossa jo takaisin ja kaikkialla on kamala siivo. µ ajaa Raisulin pois ja ehtii putsata pöydän, muttei keittiötä. Myrmeli on asiasta närkästynyt ja µ kertoo, että asialla on ollut hiiri. Myrmeli onkin helpottunut asiasta, sillä tämä hiiri olikin sattumalta syönyt erästä lääkettä, joka kiihdyttää karvankasvua. µ on tästä järkyttynyt ja lähtee takaisin Muulitaloon, sillä hänen vatsaansa alkoi koskemaan.

Mämmän asetettua µn olohuoneen sohvalle µ alkaa näkemään unta, missä kaikki nauravat hänelle ja hänelle selviää, että hänestä on tullut karvainen. Herättyään talossa on pimeää. µn edessään on peili, mistä hän näkee itsensä samanlaisena karvaoliona kuin hän oli unessaan. Yhtäkkiä verhot vedetään auki ja ovet aukeavat. Muulitalon väki on tulossa sisään, mutta µ on järkyttynyt ulkonäöstään sen verta, että käskee kaikkien poistuvan. Meemipuikko kuitenkin repii häneltä naamion päästä ja hänelle selkenee, että tämä olikin vain pila kaikista niistä jutuista mitä µ on tehnyt heille. Lopulta µ saa toivomansa vastaanoton, kun hänen eteen tuodaan kakkua ja lahjoja.

---

"µ, tule leikkimään kanssamme..."
"Forever... and ever... and ever... and ever..."

Oih! Nyt täytyy oikein polvilleen langeta tällä kertaa! Siis nyt tässä on totaalisen surkeaa tavaraa esillä, että yritin vääntää kaikista hahmoista jokin yhtä fiksu nimimuutoksen kuin µ. Kaikki tässä tarinassa menevät niin vääryyden puolelle, että ei mitään järkeä.

Tämä jaksohan on sinällään surullisen kuuluisa, että sitä ei ole esitetty Suomessa. Ja katsottuani sen ei ole kyllä yhtään ihmekään, että näin on käynyt. Tämän jakson käsikirjoittaja on ollut kyllä todella amatöörimäinen tai sitten häntä ei oltu ollenkaan pohjustettu muumien maailmaan.

...Meemipuikon hatun viistatuspäivä.

Jaksomme sankaritar µ on totaalisesti uppokusetettu. Hän ei osaa tehdä ruokaa, hän valehtelee, hän on itsekäs. Kaikista suurin synti noista kolmesta on valehtelu, sillä µ ei ole koskaan sarjan ensimmäisen tuotantokauden aikana valehdellut. Hän jopa sanoo jaksossa Matkalaukku puhuvansa tästä lähtien aina totta. En siis voi kuuna päivänä uskoa sitä, että hän menisi valehtelemaan ja vieläpä siskolleensa!

Toki eihän µn valehtelu ole ollut se hedelmä, joka vaikutti siihen että se oli se mädin muna näistä kaikista. Ehei. Yllättäen siinä onkin koko Muuliperhe. Tämä "pila" on kyllä niin järjettömän törkeä veto. Siis ihan järkyttävän törkeä! Ei edes se, että sarjakuvissa muumit etsivät huumeita kokeilaakseen niitä ole niin törkeä kuin tällainen kauhukokemus, jonka horror check (-5) vie peräti epäonnistuessaan 7 mielenterveypistettä pois plus heittää kirouksen ylle! Itselleni jos tuollainen pila laitettaisiin ja sitten yritettäisiin selittää asia noin merkityksettömästi kuin µlle, niin minä taikoisin haulikon maagiseksi ja käyttäisin jokaikisen vihjepisteen saadakseni kuutosen jokaisesta nopasta!

Tiedättehän, lapsille!
Tällä jaksolla on toki erittäin outo yhteensattuma erään toisen jakson kanssa: µ kysyy syntymäpäivistään tasan samoilta henkilöiltä kuin Myrmeli Timantti-jaksossa sormuksestaan! Ihan tosi! Ensin Heliumilta, joka ei osaa ajatella asiaa rationaalisesti, seuraavaksi Muiskanuuskasen luona, joka ei vaan välitä asiasta ja lopulta Viinijenkan luona, joka vaan nostaa nokkaansa asiasta, koska on kaikessa niin parempi kuin muut.

Voisin jopa tässä vääntää asiaa dialogista, mutta on otettava lokalisaatioasiat kyllä huomioon. Nimittäin kun µ on kysymässä Raisulia osallistumaan juhliinsa hän ei ole ensiksi halukas siihen, koska hän luulee µ:n pistävän hänet pataan. Dialogi on toki hämmentävä, mutta se olisi kyllä saanut erilaisen merkityksen, mikäli tämä jakso olisi esitetty Suomessa. Ääninäyttelyyn en paneudu, vaikka µn ääni on todella ärsyttävä tässä muumianimaatiossa.

Normipäivä japanilaisessa Muulilaaksossa.

Yhden erityisen asian haluan vielä nostattaa tässä ennen lopullista yhteenvetoa, nimittäin alkuintron. Ei siinä, että japanilainen aloitus olisi musikaalisesti kauheata saippuapoppia, siitä löytyy käsittämättömän paljon itkettävää. Koko puoltoistaminuuttinen pätkä on selkeästi kyhätty kasaan mahdollisimman nopeasti ilman intohimoa kontekstiin. Siinä ei ole mitään järkeä ja se lankeaa animekulttuurin vakiokliseeseen: juoksemiseen. Eihän juoksemisessa mitään vikaa ole, mutta se tässä on tehty niin innottomasti, vaikka framerate on varmasti tuplasti yksittäisen jakson framerateen nähden. Lisäksi hittiwattien suuri esiintyvyys on vain...eeeh? Ei siihen oikein sanoja löydä.

Mutta suurimman mitä vittua- tuntemuksen tuo kyllä Niisku! Kyllä! Niisku itse on tässä juomassa teetä Mämmän ja Päpän kanssa, vaikkemme näe häntä koko sarjassa! Tämän jälkeen olen nyt kyllä onnellinen, että tätä introa ei ole meillä!

En puhu palturia! Tuossa hän on!

Mutta mitä muuta tästä jaksosta oikeasti voi sanoa? Ei mitään. Se on kauhea. Se on epämuumimaisinta mitä olen nähnyt sitten neuvostoliittolaisten muumien ulkonäön suhteen. Meemipuikko kumppaneineen ovat kyllä käyneet alhaalla Boken Nikki-sarjassa, muttei niin matalalla kuin tämä tarina upotti. Tekijätiimi ei panostanut tarinaan tipan tippaakaan, mutta jostain syystä rahaa näköjään tuli enemmän animointiin, sillä tässä ei näkynyt huonoa piirrosjälkiä tai ylivoimaista laiskuutta. Tai sitten olin niin totaallisen järkyttynyt muiden hahmojen käytöksestä µn suhteen, että sokaannuin animaatio-osaston mokista.

Ai niin. Yksi vastaamaton kysymys ilmeentyi: Missä Miliisimestari? Luulisi hänen olevan µn juhlissa, kun hän peräti seurustelee Myrmelin kanssa. Vai onko heillä tapahtunut jotain 20-vuodessa? Siihen saatte vastauksen nyt heti: VASTAUSTA EI OLE OLEMASSAKAAN!

Oli tässäkin jakso jumalauta...